Lausunto Suomen kannanotoista yhteisen kalastuspolitiikan Vihreän kirjan linjausvaihtoehtoihin, 15.5.2009
Maa- ja metsätalousministeriö on pyytänyt lausuntoa ehdotuksista Suomen kannanottojen peruslinjauksiksi vastauksena Euroopan komission yhteisen kalastuspolitiikan uudistusta koskevasta Vihreästä kirjasta.
Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö (SVK) esittää kannanottonaan seuraavaa.
Yhteistä kalastuspolitiikkaa tulee uudistaa osana ekosysteemiperustaista meripolitiikkaa, jonka puitteissa seurataan kalakantojen muodostaman luonnonvaran tilaa ja käyttömahdollisuuksia kestävän käytön periaatteiden mukaisesti.
Tähän saakka toteutetun kalastuspolitiikan seuraukset osoittavat, että kalaluonnonvarojen käytön ja talteenoton mitoittaminen (sallitut saaliit) tulee tapahtua muiden kuin yhteistä kalastuspolitiikkaa toteuttavien organisaatioiden toimesta.
Yhteisen kalatalouspolitiikan toteuttajien intressi on ollut ensisijaisesti taata elinkeinokalastuksen välittömät edellytykset ja se on johtanut kalastusta ja saalista koskevien tieteellisten neuvonantojen huomiotta jättämiseen ja kaupallisesti hyödynnettyjen kalakantojen huimaan ylikalastukseen; vihreän kirjan mukaan yli kestävän käytön kalastetaan 88 % yhteisön taloudellisesti merkittävistä kalakannoista.
SVK:n mielestä kalakantojen hyödyntäminen tulee perustua tieteelliseen arviointiin ja kalastuksen mitoitukseen. Kalastuksen reunaehdot (saalismäärät) tulee päättää muiden, kun yhteisen kalastuspolitiikan toteuttajien toimesta.
Yhteistä kalastuspolitiikka toteuttavien organisaatioiden tehtäväksi tulee varsinaisen elinkeinokalastuksen toteuttaminen annetuissa puitteissa.
Yhteisen kalastuspolitiikan uudistamisessa tulisi arvioida kalatalouden eri osa-alueiden kehittymistä ja niiden vaikutusta yhteisen kalastuspolitiikan tarkoittaman elinkeinokalastuksen toimintaedellytyksiin tulevaisuudessa. Käytännössä yhteinen kalastuspolitiikka sisältää vain ammattikalastuksen merellä. Tässä suhteessa huomioon olisi otettava ainakin kaksi ilmeistä kehityssuuntaa:
1) yhä suurempi osuus kalaelintarvikkeiden raaka-aineesta tuotetaan viljelyssä ja
2) yhä useamman kalalajin hyödyntämisessä parempi taloudellinen tulos ekologisesti kestävämmällä tavalla saadaan vapaa-ajankalastuksen kautta.
Kalanviljely tulee kilpailemaan elinkeinokalastuksen kanssa kalaraaka-aineen tuotannossa. FAO:n tilastojen mukaan vuonna 2006 jo 47 % elintarvikkeiksi päätyneistä kaloista ja äyriäisistä tuotettiin viljelemällä ja arvioiden mukaan viljellyn kalan osuus markkinoista yhä kasvaa ja kala kyetään tuottamaan ammattikalastusta edullisemmin.
Kehityssuunta johtanee siihen, että suuri osa nykyisestä ammattimaisesta merikalastuksesta käy kannattamattomaksi ja sopeutuminen tähän kehitykseen tulee huomioida yhteistä kalastuspolitiikkaa uudistettaessa.
Vapaa-ajankalastuksen kansantaloudellinen arvo useissa yhteisön maissa lienee jo nyt suurempi kuin elinkeinokalastuksen ja vapaa-ajankalastuksen merkitys on kasvamassa. Vapaa-ajankalastus tarjoaa sekä ekologisesti että taloudellisesta kestävämmän vaihtoehdon useiden kalalajien, kuten lohen hyödyntämisessä. Tästä syystä yhteisen kalastuspolitiikan tulisi ohjata elinkeinokalastusta niin, että vapaa-ajankalastukselle luotaisiin nykyistä paremmat edellytykset kehittyä.
SVK:n mielestä Suomen kannanotossa tulee painottaa rannikkokalastuksessa myös vapaa-ajankalastuksen erityistarpeita ja matkailun luomia edellytyksiä rannikkoalueiden kehitykselle.
Yhteisön yhteinen kalastuspolitiikka on lähtökohtaisesti elinkeinokalastusta ja ristiriitatilanteissa vapaa-ajankalastuksen intressejä suhteessa elinkeinokalastukseen pidetään väistyvinä.
Vapaa-ajankalastuksen kannalta ongelmallista on, että vaikka se ei ole osa yhteistä kalastuspolitiikkaa eikä se ole osa yhteisön hallintoa tai tukijärjestelmää, siihen silti kohdistetaan erilaisia toimenpiteitä, kuten valmisteilla olevalla yhteisen kalastuspolitiikan valvonta-asetus osoittaa.
Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestön mielestä yhteistä kalastuspolitiikkaa tulee arvioida kalaluonnonvaran käytön ekologisen, taloudellisen ja sosiaalisen kestävyyden pohjalta. Tästä syystä myös vapaa-ajankalastuksen edut tulee huomioida, vaikka sitä ei ole määritelty osaksi yhteistä kalastuspolitiikkaa.
Yhteisön yhteisen kalastuspolitiikan valvonnan epäonnistumisen taustalla ovat samat tekijät kuin kalastuksen mitoittamisen epäonnistumisessa. Tästä syystä kalastuspolitiikan valvonta olisi erotettava yhteistä kalastuspolitiikkaa toteuttavista organisaatioista. Tämä mahdollistaisi ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävää kalastusta edistävän kalastuksen valvonnan.
Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö tulee myöhemmin ottamaan kantaa sekä yleisiin yhteisen kalastuspolitiikan perusteisiin että yksityiskohtaisiin kysymyksiin yhteisen kalastuspolitiikan kuulemisen yhteydessä.