Lausunto vesilakitoimikunnan mietinnöstä 8.11.2004
Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö (SVK) esittää tutustuttuaan
viitekirjeen yhteydessä lähetettyyn vesilakitoimikunnan mietintöön
(Komiteamietintö 2004:2) lausuntonaan seuraavaa.
Vesilakitoimikunta kirjoittaa päätyneensä jo työnsä alkuvaiheessa siihen,
että toimikunnalle asetetun tavoitteen – tarkistaa ja ajanmukaistaa
vesilainsäädäntö – saavuttaminen edellyttää vesilain kirjoittamista täysin
uudelleen. Toimikunta ehdottaakin kokonaan uuden vesilain säätämistä ja
esityksensä se on kirjoittanut hallituksen esityksen muotoon. Ehdotuksessa on
lakia selkeyttäviä uudistuksia kuten se, että menettelysäännöksiin on kerätty
mm. hakemusmenettelyä, muutoksenhakua, valvontaa jne. koskevat asiat, jotka
nykyisessä vesilaissa ovat hajallaan.
Aikaisemmassa vuodelta 1962 olevassa vesilaissa säädetään vesivarojemme
käytöstä ja hoidosta. Siihen on vuosikymmenten kuluessa tehty runsaasti
muutoksia ja muutostarpeita on edelleen vesivarojen käytössä, arvostuksessa ja
suojelutarpeissa tapahtuneiden muutosten seurauksena. Erityisesti vesipolitiikan
puitedirektiivi (2000/60/EY) tulee aiheuttamaan muutostarpeita, joita toimikunta
ei ole ehdotukseensa juuri ehtinyt ottaa mukaan. Toimikunta onkin todennut
laatimansa luonnoksen hallituksen esitykseksi edellyttävän riittävän
laajapohjaista jatkovalmistelua. SVK:n käsityksen mukaan se työ ei voi olla vain
asetusten ja muihin lakeihin aiheutuvien muutosten valmistelua, vaan vielä myös
varsinaiseen vesilakiluonnokseen kohdistuvaa jatkovalmistelua.
Vapaa-ajankalastuksen näkökulmasta mm. jokamiehenoikeuksien, vesistöjemme
kunnostustarpeiden ja vesistörakentamisesta aiheutuvia kalataloudellisten ym.
haittojen ja vahinkojen tarkastelun ja ehkäisyn osalta on tarpeen arvioida
asioita uudelleen jatkovalmistelun yhteydessä.
Oikeus liikkua vesistössä
Käsityksenään toimikunta ilmoittaa, että perinteisiä kaikille kuuluvia
yleisiä vesienkäyttöoikeuksia ei ole tarpeen muuttaa ja laaja oikeus vesistössä
kulkemiseen tulee taata jatkossakin. Ongelmaksi toimikunta on kuitenkin kokenut
veneilystä aiheutuva häiriö rantakiinteistöjen omistajille ja muille vesillä
liikkujille. Esimerkkinä toimikunta mainitsee vesiskootterilla tai muulla
vesikulkuneuvolla tapahtuvan edestakaisen ajon rannan edustalla. Ratkaisuksi
tähän pulmaan rantakiinteistöjen omistajia koskevalta osin toimikunta ehdottaa
rikoslain 25 luvun 11 §:ään sisältyvän kotirauhan ulottamista pihaan
välittömästi liittyville vesialueille. Mietinnössä ei kuitenkaan ole tarkemmin
selvitelty niitä perusteita, miten pihaan välittömästi liittyvä vesialue – usein
osakaskunnan tai jonkun muun kuin rantakiinteistön omistajan omistama –
määriteltäisiin. Häiriön laatu kuten melu tai aallokko verrattuna melojan tai
kalastajan hiljaiseen liikkumiseen ei ole saanut mitään erityishuomiota
toimikunnan esityksessä. SVK:n mielestä kalastuksen osalta riittää, että
kalastuslain 6 luvun 39 §:n mukaan kalastusta harjoitettaessa on vältettävä
kaikkea sellaista, joka voi aiheuttaa rannan omistajalle tai haltijalle
tarpeettomasti haittaa tai häiriötä. Tämä koskee myös veneellä liikkuvaa
kalastajaa, kalastaa hän sitten omilla vesillään tai yleiskalastusoikeuksien
puitteissa. Kalastuslain 2 luvun 11 §:n perusteella TE -keskukset voivat myös
rajoittaa maksullisena yleiskalastusoikeutena harjoitettavaa viehekalastusta.
SVK:n käsityksen mukaan jokamiehenoikeuksien perusteella tapahtuvan vesillä
liikkumisen säätelyä on tarkasteltava uudelleen ja pyrittävä mm. kulkemisen ja
pihapiirin määrittelyn osalta poistamaan nyt esillä olevasta tekstistä huokuvat
rajoitushalut ja tulkinnanvaraisuudet. Perinteisiä vesien yleiskäyttötoimintoja
ei ole mitään tarvetta rajoittaa.
Kalatalousvelvoitteet ja kalatalousmaksut
Vesilakitoimikunta on ehdotuksessaan koonnut kalatalousvelvoitetta ja
kalatalousmaksua koskevat säännökset 3 luvun 13 §:ään. Edelleen on kuitenkin
pitäydytty vanhassa järjestyksessä, jonka mukaan kalatalousvelvoite on
ensisijainen ja kalatalousmaksuvelvoite vasta toissijainen lupaehto, jos
kalatalousvelvoitteena määrättyjen toimenpiteiden suorittaminen aiheuttaisi
niillä saavutettavaan hyötyyn verrattuna hankkeesta vastaavalle kohtuuttomia
kustannuksia taikka kalatalousvelvoitteen määräämistä ei muusta syystä ole
pidettävä tarkoituksenmukaisena. Kalatalousvelvoitetta korvaamaan määrätyn
kalatalousmaksun on vastattava korvattavan velvoitteen kohtuullisia
kustannuksia. SVK:n käsityksen mukaan niin kalatalousvelvoitteen kuin
kalatalousmaksunkin tulee tarjota samantasoiset kalatalousvahinkojen ehkäisemis-
ja vähentämisedellytykset, jolloin ympäristölupaviranomaiset päätöksessään
voivat ottaa huomioon tarvittavien ehkäisemis- ja hoitotoimenpiteiden
edellyttämän joustavuuden ja monipuolisuuden tarpeet ja edellytykset sekä
asianomaista vesialuetta koskevat muut suunnitelmat, kuten kalastusalueiden
käyttö- ja hoitosuunnitelmat ja ympäristöviranomaisten suojelusuunnitelmat.
Kalastusedellytysten kärsimien vahinkojen ehkäisemisessä ja hoidossa on myös
aina kyse yleiselle kalatalousedulle ja yleiskalastusoikeuksilla kalastavien
kansalaisten kalastusmahdollisuuksille koituvien haittojen ja vahinkojen
torjunnasta. Kalatalousmaksujen siirtäminen kalavesien omistajien välittömään
ohjaukseen ja käyttöön ei SVK:n käsityksen mukaan ole aiheellista vaan ne on
pidettävä alueellisen kalatalousviranomaisen suunnitelmiin pohjautuvassa
ohjauksessa.
Kalatalousvelvoitteen toteuttamissuunnitelman ja kalatalousmaksun
käyttösuunnitelman hyväksymisestä on toimikunnan ehdotuksen 2 luvun 14 §:n
mukaan tehtävä päätös noudattaen, mitä hallintolaissa säädetään. SVK:n
käsityksen mukaan TE -keskusten toiminta vesitaloushankkeista aiheutuvien
vahinkojen ehkäisemis- ja vähentämistyössä on sujunut kuluneina vuosina
vapaa-ajankalastuksen edellytysten kannalta asianmukaisesti ja koko kalatalouden
kenttä huomioonottaen tasapuolisesti. SVK pitää tärkeänä sitä, että myös
alueella, mihin em. suunnitelmat kohdistuvat, kalastavien vapaa-ajankalastajien
ja heidän järjestöjensä taholta voidaan näihin suunnitelmiin vaikuttaa ja vaatia
niiden muuttamista.
Vesien tilan varjelu
Vesiympäristön ja vesivarojen erilaisten käyttötapojen yhteensovittaminen
edellyttää hankkeiden toteuttamisedellytysten monipuolista tarkastelua.
Toimikunnan mietinnössä selvästi korostuu vesivarojen käyttöönottoon kuten
vesivoimalaitosten rakentamiseen ja käytön tehostamiseen myönteinen näkemys.
Vesivarojen käyttöön otosta ja vesissä tapahtuvien tämän lain tarkoittamien
toimenpiteiden ja hankkeiden vaikutuksesta aiheutuu muutoksia, jotka
vahingoittavat ja haittaavat kalastoa ja kalastusta – niin maa- ja
metsätalousministeriön hallinnon piirissä olevia talouskaloja kuin
ympäristöministeriön hallinnon piirissä olevia luonnonsuojelulainsäädännössä
lueteltuja kalalajeja. Toimikunnan esityksessä tämä merkitsisi äärimmilleen
vietynä sitä, että suurissa hankkeissa, jotka aiheuttavat huomattavia
vahingollisia muutoksia ympäristön luonnonsuhteissa ja vesiluonnossa ja tietysti
myös kalastusoloissa, nykyisen oikeusharkinnan sijasta ratkaisu tapahtuisi
lakiehdotuksen 3 luvun 5 §:n 2 momentin mukaan valtioneuvostossa hankkeen
tarkoituksenmukaisuutta arvioiden. SVK:n pitää tätä muutosta tarpeettomana ja on
samaa mieltä tältä osin toimikunnan mietintöön eriävän mielipiteen jättäneiden
tahojen kanssa. .
Pienet hankkeet, jotka eivät ole toimikunnan esityksen mukaan edes
luvanvaraisia, kuten oman rannan ruoppaaminen ja ruoppausmassan sijoittaminen
vesialueelle saattavat olla esim. kalojen lisääntymisvaiheessa haitallisia
monilla vesialueilla, tulisi tehdä luvanvaraisiksi toimikunnan 2 luvun 6 §:ssä
esitettyä laajemmin.
Voimistuvan ranta-asutuksen levitessä yhä enemmän ruovikkoisillekin rannoille
ja rehevöityvien vesistöjen vesikasvillisuusalueiden laajetessa samoilla
vesialueille saatetaan tehdä venepaikkoja ja uimarantoja lisääviä ja näköalaa
avartavia ns. pikkuruoppauksia hyvin runsaasti ja niiden yhteisvaikutukset mm.
kalaston lisääntymiselle jäävät arvioimatta ja kalataloudelliset haitat myös
velvoitehoidon ulkopuolelle. Samoin virtaavien pikkuvesien kuten purojen ja
norojen luonnontilan ylläpito on tärkeätä mm. niiden kalaston , kalojen
kulkumahdollisuuksien ja kalastus- ja ravustusmahdollisuuksien säilyttämiseksi.
Kysymyksessä eivät ole vain vielä luonnontilaiset purot, joiden liittämistä
vesilain nojalla suojeltuihin luonnontyyppeihin toimikunta esittää
selvitettäväksi vaan myös jo luonnontilansa menettäneet purouomat, jotka ovat
ennallistettavissa tai pidettävissä ”elävinä”. SVK pitää tärkeänä, että
ojituskysymyksiä tarkastellaan uudelleen vesilain jatkovalmistelun yhteydessä.
Tässä yhteydessä on tarpeen parantaa mm. eri ojitushankkeiden yhteisvaikutusten
arvioinnin edellytyksiä, valuma-aluekohtaista tarkastelua ojitushankkeen
kokonaisvaikutukset selvittämiseksi ja aikaisempien ojitushankkeiden alle
jääneiden purouomien ennallistamismahdollisuuksia. Ojitushankkeiden kohdalla ei
SVK:n mielestä ole kyse mistään toimikunnan mainitsemasta tiedonkulun
varmistamisesta vaan luvanvaraisuuden lisäämisestä ojitushankkeiden kohdalla.
SVK kiittää mahdollisuudesta antaa lausuntonsa vesilakitoimikunnan
mietinnöstä ja ilmoittaa olevansa valmis osallistumaan niin edellä esittämiensä
asioiden kuin muidenkin vapaa-ajankalastuksen harjoittamiseen ja sen
edellytysten ylläpitoon liittyvien vesilainsäädännön uudistamiseen liittyvien
kysymysten käsittelyyn tulevan jatkovalmistelun yhteydessä.