Välimittasäätely
Teksti: Anssi Vainikka & Mikko Olin. (Julkaistu Vapaa-ajan kalastaja -lehden numerossa 2-2017)
Välimittasäätely on ollut vilkkaan keskustelun kohteena tutkimusmaailmassa vähintään 2000-luvun alusta asti, ja julkisessa keskustelussa viimeistään vuodesta 2015, kun ylämittoja soviteltiin osaksi uutta kalastuslakia ja -asetusta. Kestävän kalastuksen KESKALA-hankkeen (www.helsinki.fi/keskala) 23.1.2017 julkaistu erikoisnumero Boreal Environment Research -lehdessä osaltaan kertoo, onko ylämitoista hyötyä.
Alamittasäädelty kalastus vähensi isojen kalojen määrää
Tiainen ym. (2017) kalastivat vuosina 2008-2012 haukia neljästä evolaisesta metsälammesta joko 40 sentin alamittaa tai 40-65 sentin välimittaa käyttäen niin, että tavoitteena oli saada pyydetyksi puolet mitat täyttävistä hauista vuosittain (1,9-5,9 kg/ha). Yli 35 sentin mittaisia haukia oli tutkimuslammissa ennen kalastuskoetta 9,2-16,5 yksilöä hehtaarilla. Tutkimuksessa havaittiin, että yli 65 sentin hauet hävisivät 40 sentin alamitan mukaan kalastetuista järvistä tyystin neljässä vuodessa. Haukitiheys laski myös järvissä, joissa välimitta oli käytössä alle 15 haukeen hehtaarilla, mutta yli 65 sentin haukia oli välimittajärvissä myös kalastuksen jälkeen vähintään muutamia hehtaarilla.
Tutkijat esittivät johtopäätöksenään, että välimittasäätely ylläpitää hyvin haukikannan alkuperäistä tiheyttä, mutta ei yksin riitä, jos kalastuspaine on niin voimakas, että kaloja ei ehdi kasvaa ylämittaiseksi. Samalla tutkimus paljasti, miten harvassa hauet tyypillisissä metsäjärvissä ovat: esimerkiksi 20 hehtaarin lammesta voi 50 kilon vuotuinen haukisaalis viedä jo puolet kaikista hauista!
Isot ahvenet tuottivat huonoja olosuhteita kestäviä poikasia
Olin ym. (2017) selvittivät muoviverholla kahtia jaetussa Evon Isossa Valkjärvessä, miten ahvenkanta muuttui, kun toista järven puoliskoa kalastettiin ilman mittasäätelyä ja toisella puoliskolla yli 16 sentin ahvenet vapautettiin. Vuosina 2008-2011 järvestä pyydettiin keskipainoltaan 7,6-31,1 gramman ahvenia 1,4-20,7 kiloa/hehtaari. Ahvenkannan tiheys yli kaksinkertaistui kalastuksen aloittamisen jälkeen (425-3815 yli 7 cm kalaa/ha), ja samalla kutukanta nuoreni niin, että kalastuksen aloittamisen jälkeen 2-3 -vuotiaat ahvenet olivat runsaimpia kutijoita.
Kalastus nopeutti aluksi jäljelle jääneiden ahventen kasvua, mutta pienten ahventen runsastuttua kasvunopeus hidastui entiselleen. Kokonaisuutena kalastus paransi ahvenkannan tuottavuutta, sillä ahventen sukukypsymiskoko laski ja sen vuoksi ahventen yhteensä kutema mätimäärä kasvoi, vaikka mätimunien koko aleni. Yleisesti ahvenen mätimunien kuivapaino oli suurempi isoilla naarailla kuin pienillä. Isojen ahventen vapauttaminen lisäsi hieman isojen ahventen lukumäärää, mutta ylämitta ei tutkimuksen aikana oleellisesti monipuolistanut ahvenkannan kokojakaumaa tai lisännyt isojen kannibaaliahventen määrä.
Johtopäätös tuloksista oli, että kalastus todennäköisesti lisää ahvenen vuosiluokkien vahvuuden vaihtelua, koska pienet kutijat tuottavat paljon jälkeläisiä hyvinä vuosina, mutta heikkojen olosuhteiden aikaan pienistä mätimunista kuoriutuvat poikaset eivät selviä yhtä hyvin kuin isojen emojen poikaset.
Estlander ym. (2017) selvittivät samassa kahtia jaetussa järvessä, miten ahventen kalastus vaikutti lammen eläinplanktonin määrään ja koostumukseen. Eläinplanktonin kokonaismäärään kummankaan tyyppisellä kalastuksella ei ollut vaikutusta, mutta pienten ahventen runsastuminen lisäsi vastoin odotuksia suurikokoisten vesikirppujen määrää pienikokoisten lajien kustannuksella.
Vähemmän kalastamalla saataisiin enemmän kuhaa
Vainikka ym. (2017) mallinsivat kuuden suomalaisen järven kuhakannan, ja selvittivät miten pyyntimittoja ja kalastuspainetta pitäisi säätää saaliin maksimoimiseksi ja saaliin vaihteluiden minimoimiseksi. Nopeakasvuisissa kuhakannoissa, kuten Vesijärvellä, Vanajavedellä ja Oulujärvellä alamitta pitäisi mallinnuksen mukaan olla vähintään 45 senttiä, kun taas Höytiäisellä, Pielisellä ja Pääjärvellä alle 40 sentin alamitat tuottaisivat eniten saalista, jos vaan samalla kalastuspainetta voitaisiin vähentää nykyisestä etenkin Höytiäisellä.
Välimittasäätely tekisi mallinnuksen mukaan kuhakannoista kestävämpiä voimakasta kalastusta kohtaan, mutta sekä 42 sentin alamitta, että 42-62 sentin välimitta heikentävät kuhakantojen tuottavuutta pitkällä tähtäimellä suosimalla entistä pienempinä sukukypsyviä kuhia. Mallinnuksen johtopäätös oli, että saalistuotto maksimoituisi ja saaliin vaihtelu sekä sukukypsymisen aikaistuminen minimoituisivat, kun alamitan täyttäneistä vuosiluokista alle puolet pyydettäisiin vuosittain – nykyisin kuolleisuus voi olla jopa 80 prosenttia.