Teksti: Anssi Vainikka (Julkaistu Vapaa-ajan kalastaja -lehden numerossa 4-2017)
Kalastus on aktiivikalastajalle epäilemättä yhdenlainen hulluus tai riippuvuus ja monille elämäntapa, mutta vapaa-ajankalastuksen oikean poliittisen arvostuksen vuoksi sen terveys- ja hyvinvointihyödyistä olisi tarpeen saada myös tutkimustietoa.
Maailmanlaajuisesti noin yksitoista prosenttia ihmisistä harrastaa vapaa-ajan kalastusta, ja kalastusvälineiden ja -tekniikoiden kehittyessä vapaa-ajankalastus on yhä suurempi kalaresurssien käyttömuoto, vaikka yleisesti yli puolet saaliista vapautetaan. Vapaa-ajankalastus on otettava huomioon koko ajan vakavammin, sillä sen saalis on kansantaloudellisesti merkittävästi arvokkaampi kuin kaupallisessa kalastuksessa saatu saalis.
Virkistys on suurin motivoija
Griffiths ym. (2017) toteavat, ettei vapaa-ajankalastuksen yhteiskunnallista ja kansantaloudellista arvoa voida mitata esimerkiksi arvioimalla sen saaliin arvoa kaupallisen kalastuksen hintojen perusteella. Suurimmassa osassa maailman maista vapaa-ajankalastuksen saaliin myynti on myös yksiselitteisesti kielletty.
Griffithsin ja kollegoiden mukaan vapaa-ajankalastuksen suurin motivoija on virkistys eri muodoissaan, ja suurimmat hyödyt tulevat psykososiaalisten tekijöiden kautta. Kukapa kalastaja ei pitäisi kalakavereita ja hyviä kalareissuja arvossa. Ilkikurisesti voisi myös sanoa, että kun nuoret ovat kalassa, ovat he poissa pahanteosta.
Vaikka nykyisin kalastuksessa käytetään yhä enemmän liikuntaa vähentäviä apuvälineitä, vaativat useimmat kalastusmuodot edelleen myös liikkumista. Ilman etenkin pilkkimisen lomassa saatua liikuntaa monilla liikkuminen voisi jäädä vähäiseksi.
Ratkaisuksi kalastuksen tuottamien terveyshyötyjen selvittämiseksi Griffiths ym. suosittelevat ns. SF-36 (Short-Form Health Survey)-testin käyttöä. Tämä netistä pienellä etsinnällä löytyvä testi sisältää 36 kysymystä terveydentilasta, ja sitä on käytetty vähintään 60 maassa yli 5000 tutkimuksessa. Testi tuottaa pisteytyksen, jota kalastajaryhmien ja muiden ihmisryhmien välillä vertaamalla voidaan arvioida kalastuksen tuomia hyötyjä verrattuna vaikkapa golfaamiseen.
Vapaa-ajankalastuksen psykososiaalisten hyötyjen toteutumiseen vaikuttavat myös kalastuskohteeseen ja sen kalastuksen järjestämiseen liittyvät tekijät, kuten ruuhkautuneisuus ja ympäristön laatu. Kun vapaa-ajankalastajan ymmärretään olevan virkistystä etsivä ihminen, jonka kalastusmotivaatioon toisaalta vaikuttavat edellisiltä kalareissuilta saadut kokemukset ja henkinen hyvinvointi, päästään kalastuksen järjestämisessä parempiin tuloksiin. Korkeat lupahinnat vaativat vastinetta, ja nykyisin ei riitä, että peratussa joessa on tankkiauton täydeltä kalaa.
Onnistumiset kalavesillä tuovat iloa ja virkeyttä myös työviikkoihin. Kuva: Lauri Herlevi
Ensimmäinen yhteenveto yökalastuksesta
Mateen pilkintä on esimerkki tyypillisestä pimeällä tapahtuvasta kalastuksesta. Kuva: Anssi Vainikka (kuva otettu ennen madeharojen käytön kieltämistä)
Cooke ym. (2017) kirjoittivat ensimmäisen yhteenvetoartikkelin yökalastuksesta. Yökalastus on joissakin paikoissa maailmalla kokonaan kielletty, koska yöaikaisen valvonnan ja muun tukitoiminnan järjestäminen olisi liian kallista.
Esimerkiksi Kanadassa Fraser-joella lohenkalastus on ollut kiellettyä vuodesta 2002 lähtien tunti auringonlaskun jälkeen aina tuntia ennen auringonnousua välisellä ajalla. Joen yläosilla kaikkiin kaloihin vuonna 2015 laajentunutta yökalastuskieltoa perustellaan myös uhanalaisen valkosammen öisen salakalastuksen vähentämisellä. Yhtenä perusteena yökalastuskiellolle oli 2013 tapahtunut onnettomuus, jossa iso valkosampi veti kalastajan yöllä sillalta sillä seurauksella, että kalastaja kuoli.
Minnesotassa sijaitsevalla Mille Lacs -järvellä (53620 ha) valkosilmäkuhan kalastusta rajoitettiin avovesikauden alun yökalastuskiellolla jo 1984. Kun tämä ei riittänyt saamaan kalakantaa nousuun, yökalastuskielto asetettiin koskemaan koko kalastuskautta ja aikaa iltakuudesta aamukuuteen vuonna 2014.
Yhteenvetona artikkelin kirjoittajat esittävät, että yökalastuskielto on yksi säätelykeino muiden joukossa, mutta se ei yksin riitä. Toisaalta öinen kalastuskielto on omiaan lisäämään vesien ruuhkautuneisuutta valoisaan aikaan, ja siksi yökalastusta ei pitäisi turhaan rajoittaa, jos muilla keinoilla voidaan taata kalastuksen ekologinen kestävyys.
Vahvat kalakannat motivoivat salakalastamiseen
Bergseth ym. (2017) selvittivät salakalastuksen laajuutta ja motivaatiotekijöitä Australian Ison Valliriutan merensuojelualueella. Jopa 17,6 prosenttia alueen haastatelluista vapaa-ajankalastajista ilmoitti kalastavansa rauhoitusalueella. Parempi kalastus oli tärkein motiivi salakalastukseen.
Toiseksi tärkeimpänä syynä salakalastamiseen ilmoitettiin pieni riski kiinnijäämiseen ja kolmanneksi tärkeimmäksi välinpitämättömyys luonnonsuojelun suhteen. Protestiksi salakalastamista ei harrastettu. Tutkimus osoittaa, että rauhoittamisen ymmärretään parantavan kalakantoja, mutta toisaalta se painottaa edelleen toimivan kalastuksen valvonnan tarvetta.