Lausunto Tenojoen kalastussopimusneuvotteluista, 20.6.2011
Maa- ja metsätalousministeriö pyytää kalastussopimusneuvottelujen valmistelua varten näkemyksiä nykyisen kalastussäännön soveltamisessa havaituista ongelmista ja asioita joita säännön uudistamisessa tulisi ottaa huomioon. Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö (SVK) esittää lausuntonaan seuraavaa.
Tenojoen ja sen sivujokien heikentyneiden lohikantojen tukemiseksi lohenkalastuksen nykyistä tiukempi säätely on tarpeellista. Useat tutkimukset osoittavat lohikantojen heikentyneen. RKTL:n mukaan vuoden 2009 tilastoitu lohisaalis 63,5 tonnia koko jokialueelta oli vuodesta 1972 alkaneen tilastohistorian pienin. Vuonna 2010 lohisaalis oli 87 tonnia, joka on kolmanneksen pienempi kuin pitkän aikavälin keskiarvo. SVK painottaa kalastuksen säätelytoimien olevan tärkeitä merellä, Tenovuonossa ja jokialueella. Kalastuksen säätelyn ja rajoitusten tulee koskea kaikkia kalastajaryhmiä ja kaikkia pyyntimuotoja.
Tutkimusten mukaan Tenojoessa ja sen sivujoissa on useita eri lohikantoja, jotka ovat geneettisesti toisistaan poikkeavia. Eri lohikannat poikkeavat toisistaan kutualueiden valinnan lisäksi myös nousuajankohdiltaan. Lohen kalastuksen säätelyssä tulee huomioida monimuotoisten eri aikaan kesällä jokeen nousevien kantojen elinvoimaisuus.
Nykyisen kalastussäännön soveltamisessa havaitut ongelmat.
1) Lohikantojen tila Tenojoen valuma-alueella sekä pääuomassa että sivu-vesissä on merkittävästi heikentynyt nykyisen kalastussäännön voimassaolon aikana.
2) Lohenkalastuksen tehoa ei voida nykyisen kalastussäännön mukaan säädellä paikkakuntalaisten osalta vastaamaan lohikannoissa tapahtuvia muutoksia. Kalastusta pitää voida rajoittaa vuosittain kaikkien kalastajaryhmien, pyyntimuotojen ja -välineiden osalta tutkimustietoon perustuvan tarveharkinnan mukaisesti.
3) Tenojoen pääuomassa kalastusoikeutta ei jaeta nykyisin manttaalien määrän perusteella.
4) Ulkopaikkakuntalaisten ja paikkakuntalaisten luvallisen lohenkalastuskauden kesto tulisi tasavertaisuusperiaatteen mukaan yhdenmukaistaa.
5) Nykyinen kalastussääntö ei mahdollista saaliskiintiöiden asettamista. Kiintiösäätely on nykyisin Norjassa, Suomessa ja useimmissa muissakin maissa lohikantojen hoidon tärkeimpiä keinoja. Saaliskiintiöitä tulisi voida tarpeen mukaan asettaa kaikille kalastajaryhmille ja kalastusmuodoille, sekä muuttaa kiintiöitä vuosittain.
6) Vapakalastuksen viikko- ja päivärauhoitusten tulisi olla yhtenäisiä koko Tenojoen alueella koskien myös Norjan puolta joen alaosalla.
7) Yksityiset lohenkalastusoikeudet verkoilla ja kulkuverkolla ovat monistuneet tilojen jakamisen, myynnin tai omistajanvaihdoksien myötä.
8) Muiden kalalajien kuin lohen kalastus voitaisiin sallia rannalta tapahtuvana vapakalastuksena nykyistä pidemmällä ajalla. Erityisesti harjuksen ja mahdollisesti meritaimenen kalastusta voitaisiin lisätä nykyisestään.
Kalastussäännön uudistamisessa huomioon otettavia asioita.
Tenojoen kalastussopimusneuvotteluissa ensiarvoinen tavoite tulee olla koko valuma-alueen lohikantojen säilyminen elinvoimaisina ja geneettisesti monimuotoisina. Nykytilanteessa tämä tarkoittaa lohenkalastuksen rajoittamista kaikkien kalastajaryhmien ja kalastusmuotojen osalta pääuomassa ja sivuvesissä.
Tenojoen lohenkalastuksen säätelyä tulee tarkastella kokonaisuutena. Tässä yhteydessä maiden välistä sopimusta tulee muuttaa siten, että Suomen (La-pin ELY-keskus) ja Norjan (Fylkesmannen) kalastusviranomaisilla on mahdollisuus yhdessä nykyistä huomattavasti joustavammin muuttaa kalastussääntöjä vuosittain lohikantojen tilan mukaan.
Lohenkalastuksen rajoitusmahdollisuuksista säädettäessä tulee huomioida ulkopaikkakuntalaisten lisäksi paikalliset kalastajat ja kaikki pyyntimuodot. Pelkästään ulkopaikkakuntalaisten vapakalastusta säätelemällä ei voida merkittävästi vaikuttaa lohikantojen kehitykseen. Sallitun lohenkalastuskauden kestoa tulisi lyhentää kaikille kalastajaryhmille ajalle 1.6.-15.8. Verkkokalastuksen sallittua lohenkalastusaikaa tulisi lyhentää kulkutusverkkojen osalta ajalle 1.-10.6. Patoverkoilla kalastuskauden aloitusajan tulisi olla tasavertaisuusperiaatteen mukaisesti koko jokialueella yhtenäinen norjalaisten jokisuun merialueen merikalastuksen aloitusajankohdan kanssa ja päättyä 15.7. Vapakalastukseen tulisi asettaa saaliskiintiöksi enintään yksi lohi (yli 3 kg) ja kolme tittiä vuorokaudessa yhtä kalastajaa kohden.
Harjuksen kalastuskautta voitaisiin jatkaa syksyllä nykyistä pidempään. Tämä ratkaisu tukisi lohikantojen suojelua lohen poikasiin ja mätiin kohdistuvan predaation vähenemisen kautta. Harjuksen kalastuksella voitaisiin jatkaa myös alueen taloudelle merkittävän kalastusmatkailukauden pituutta.
Tenojoen kalastussopimus tulisi tarkastaa maiden välisissä neuvotteluissa viiden vuoden välein.
Sääntöjen uudistuksessa tulee huomioida esitykset, jotka on mainittu liitteenä olevassa Euroopan Vapaa-ajankalastajaliiton julkilausumassa Tenojoen lohikantojen hoidosta (Helsinki 28.8.2010). Julkilausumalla on norjalaisten (NJFF – Norges Jeger- og Fiskerforbund) ja suomalaisten (SVK) vapaa-ajankalastajien järjestöjen, sekä Euroopan järjestöt kattava yhteinen kannatus.
Kokonaisuuden kannalta on tärkeää samaan aikaan, sopimuksen ulkopuolisena asiana, rajoittaa Tenojoen lohikantaan kohdistuvaa kalastusta Norjan rannikolla ja Tenovuonossa.
Edellä mainitut asiat tulee ottaa huomioon uudistettaessa vuoden 1998 so-pimusneuvottelujen asialistaa tulevia neuvotteluja varten.