Onginta kilpailulajina

Suomessa järjestetään pääasiassa kahdentyyppisiä onkikilpailuja; kesäonki- ja kilpaonkikilpailuja. Kummallekin lajille on omat sääntönsä. Kesäonginnassa, toisin kuin kilpaonginnassa, kaikenlainen kalojen houkuttelu on kielletty. Kesäonginnassa ei saa käyttää keinotekoisia syöttejä, kilpaonginnassa ne ovat sallittuja. Vavan maksimipituus kesäonginnassa on 10 metriä, kilpaonginnassa se on miehille ja miesveteraaneille 13, ja naisilla sekä nuorilla 11,5 metriä. Kilpaonginnassa saa vapaan olla kiinnitettynä kela, kesäonginnassa kelan käyttö on kiellettyä. Nämä ovat merkittävimmät erot näiden kahden ongintamuodon välillä, muitakin eroja toki löytyy.
Lisäksi Suomen Vapaa-ajankalastajat järjestää vuosittain Onki24-kilpailun.
Onkikilpailuissa kävijän kannattaa tutustua kilpailusääntöihin tarkasti. SM-kilpailujen säännöt.

Varustus

Vapa
Onkivapoja on hiilikuituisia, lasikuituisia ja näiden aineiden seoksesta valmistettuja ns. sekoitevapoja. Hiilikuidusta valmistetun vavan etuna on sen keveys ja jäykkyys, haittapuolina rikkoontumisherkkyys ja korkeahko hinta. Lasikuituinen vapa taas on kestävä ja halpa. Lasikuituisen vavan heikkouksia ovat painavuus ja löysyys. Sekoitevavoissa yhdistyvät edellä mainittujen materiaalien ominaisuudet sekä hyvässä, että pahassa. Sekoitevavan parhaat ominaisuudet pääsevät oikeuksiinsa tilanteessa, jossa ongitaan isoa kalaa nopeassa tahdissa. Tällöin voi kaloja nostella nopeaan tahtiin ilman suurtakaan pelkoa vavan rikkoontumisesta. Nykyään suurin osa onkikilpailuissa kävijöistä käyttää sekä kesäonginnassa, että kilpaonginnassa hiilikuituvapoja. Lasikuituvavat alkavat olla kilpailuissa harvinainen näky. Kolmemetriset tai sitä lyhyemmät lasikuituvavat ovat kuitenkin yhä varsin käyttökelpoisia välineitä.

Teleskooppisia vapoja ja yksi kelaongintavapa.

Onkilaite
Onkilaitteen rakentamiseen tarvitaan kahta eripaksuista siimaa. Paksumpaa siimaa käytetään pääsiimana ja ohuempaa siimaa koukkutapsina. Pääsiima on yleensä 0,02 mm koukkutapsia paksumpaa. Pääsiimaan kiinnitetään koho ja painot. Koukkutapsi ja pääsiima yhdistetään toisiinsa lenkeillä. Koukkutapsi koostuu nimensä mukaisesti pätkästä siimaa (10-20cm) ja siiman päähän kiinnitetystä koukusta. Kun tapsisiima on pääsiimaa ohuempaa, vältytään siiman katketessa koukkua suuremmilta menetyksiltä. Onkilaitetta säilytetään onkipohjassa. Onkilaitteita kannattaa rakentaa useita erilaisia olosuhteita varten.

Onkipohjaan käärittynä onkilaite säilyy hyvässä kunnossa.

Siima
Siiman vahvuus valitaan tilanteen mukaan. Kalojen ollessa aralla syönnillä käytetään mahdollisimman ohuita siimoja, ei kuitenkaan niin ohuita, ettei niillä enää voi saada pyynnin kohteena olevia kaloja ylös. Silloin kun kala syö hyvin ja sitä tulee paljon, voi ja kannattaa käyttää suurempia siman paksuuksia. Tällöin on turha ruveta leikkimään ohuilla siimoilla.
Arkaa kalaa ongittaessa voi käyttää esim. 0,14 – 0,10 paksuuksia tapsin ollessa aina 0,02 mm pääsiimaa ohuempaa. Siiman kuntoa tulee tarkkailla onginnan aikana. Onkilaite tai koukkutapsi kannattaa vaihtaa heti jos siima kuluu tai siihen tulee solmuja

Koho
Onkilaite painotetaan niin, että kohosta näkyy vain antenni. Kun koho on näin painotettu, ei kala napatessaan tunne ylimääräistä vastusta vaan hyväksyy syötin. Kohomalleja on lukemattomia. Kohon valintaa helpottaa, kun pitää mielessä, että virtaavaan veteen soveltuu parhaiten koho, jonka massasta suurin osa on kohon yläpäässä. Nopeasti virtaavissa joissa kannattaa käyttää litteitä ns. lollipop-kohoja. Ne kääntyvät virran myötäisesti, ja näin veden vastus pienenee huomattavasti. Seisovan veden kohoksi valitaan sellainen, jonka massa on sijoittunut kohon alaosaan. Pyöreällä koholla pärjää lähes kaikentyyppisissä vesissä. Joskus isompia ahvenia ongittaessa kannattaa kohon painotus jättää reilusti vajaaksi. Kun koho heiluu aaltojen mukana eikä sukella niiden läpi, heiluu myös syötti houkuttelevasti. Hyvällä syönnillä oleva iso ahven ei juuri välitä kohon ylimääräisestä vastuksesta.
Kelaonginnassa käytetään lähietäisyydeltä tai virtavesistä ongittaessa puikkomaista kohoa ja kaukaa ongittaessa alaosastaan rungollista ja painavaa antennikohoa. Kummatkin ovat alapäästään siimaan kiinnitettäviä ns. wagglerkohoja.

Kaksi ylintä kohoa soveltuu erityisesti seisovanveden ongintaann. Keskimmäinen käy virtaavassa vedessä onkimiseen.
Alhaalla on kolme waggler-tyyppistä kelaongintakohoa.

Painot
Onkilaitteen painottaminen on helppoa. Painotus koostuu pääpainosta ja tärppihaulista. Pääpaino sijoitetaan n. 40-50 cm koukun yläpuolelle. Pääpainon tehtävä on viedä syötti lähelle haluttua syvyyttä. Tärppihauli sijoitetaan pääsiimaan, lähelle tapsin kiinnitykseen käytettävää lenkkiä. Tärppihauli ilmaisee tärpin kalan nostaessa syöttiä, se myös vie syötin houkuttelevasti oikeaan syvyyteen. Onkilaitteen painotustapoja on useita, tässä on esiteltynä vain yksi monista. Eri olosuhteet vaativat erilaista painostusta ja onginnassa olosuhteet ja tilanteet vaihtuvat jatkuvasti.

Erikokoiset haulit kuuluvat onkijan perusvälineistöön

Koukku
Koukku tulee valita sen mukaan mitä syöttiä käytetään ja minkä kokoista kalaa aiotaan onkia. Jos syöttinä käytetään matoa, valitaan paksulankainen koukku. Ohutlankaisesta koukusta mato repeää helposti irti. Kärpäsen ja surviaissääsken toukalla ongittaessa käytetään ohutlankaista koukkua. Kilpailuissa kala on usein arkaa. Kilpailutilanteessa kannattaa siis valita mieluiten hieman liian pieni kuin suuri koukku. Koukun kärjen tulee aina olla paljaana, muuten kala ei tartu kunnolla kiinni. Koukun saa nopeasti irti kalan suusta erityisesti ongintakäyttöön suunnitellulla koukunirroittimella.

Kuvassa ohutlankaisia koukkuja. Koot pienimmästä suurimpaan: 20, 16 ja 12.

Koukunirroittimella koukun saa nopeasti irti.

Haavi
Varovaisia kaloja ongittaessa käytetään usein ohuita siimoja. Saaliskalat voivat kuitenkin olla jopa useampikiloisia. Niitä varten on hyvä olla haavi mukana. Haavilla tulee ulottua kauas, siksi käytetäänkin yleensä teleskooppisia haavin varsia.

Istuin
Ongintakilpailut kestävät useita tunteja. Jatkuva seisominen ja vavan piteleminen alkaa helposti väsyttämään. Väsyneenä tarkkaavaisuus voi kärsiä, ja osa tärpeistä voi jäädä huomaamatta. Istuimen käyttö on siis suositeltavaa. Hyvä onki-istuin toimii lisäksi ongintavarusteiden säilytyspaikkana.

Kilpailut
Ennen onkikilpailuun osallistumista kannattaa tutustua kilpailuvesistöön. Paras keino on käydä kilpailupaikalla ongella, mieluiten useamman kerran. Jos kilpailupaikkaan tutustuminen onkimalla ei ole mahdollista, on hankittava tietoa muilla tavoin. Hyvä keino on jutella paikan jo ennestään tuntevien kanssa. Kohdevesistön syvyyskartasta voi koittaa selvittää rannan pohjanmuotoja. Internetistäkin voi löytyä arvokasta tietoa. Tärkeintä on tietää mahdollisimman hyvin millaisessa paikassa kilpailu käydään jotta voidaan luoda kilpailutaktiikka.

Kesäonginnassa pyritään yksinkertaisesti onkimaan pois kaikki omalla alueella olevat kalat. Kaloja etsitään eri etäisyyksiltä ja syvyyksiltä. Painotuksia vaihtelemalla pyritään löytämään mahdollisimman houkutteleva tapa tarjota syötti kalalle. Luotauspaino on kesäonkijan tärkein apuväline. Sen avulla kesäonkija selvittää itselleen onkipaikkansa pohjan muodot ja koostumuksen. Kunnollinen onkipaikan luotaaminen auttaa onkijaa muodostamaan kuvan kalojen todennäköisistä oleskelupaikoista

Kilpaonkija yrittää houkutella omalle paikalleen mahdollisimman paljon kaloja ja onkimaan ne tehokkaasti pois. Kalojen houkuttelun saa kilpaongintakilpailuissa aloittaa ennen varsinaisen onginnan aloittamista (ks. säännöt). Houkuttelu tapahtuu hajustetuilla houkutinaineilla ns. mäskeillä. Mäskin sekaan voidaan lisätä erilaisia syöttejä kalojen pitämiseksi halutulla alueella. Houkutinainepallot heitetään omiin kasoihin eri etäisyyksille, esim. 3, 6 ja 10-metrin päähän rannasta. Etäisyydet riippuvat pohjan muodoista. Kilpailupaikan luotaaminen on myös kilpaonginnassa tärkeää. Kilpaonkija luotaa onkipaikkansa paitsi samasta syystä kuin kesäonkija, niin myös löytääkseen sopivat paikat houkutinaineille ja syöteille. Päinvastoin kuin kesäonkija, kilpaonkija onkii kilpailun aikana vain kahdesta tai kolmesta eri kohdasta. Nämä kohdat ovat niitä joihin kaloja on houkuteltu. Suurin osa houkutinaineesta heitetään heti alussa, kilpailun aikana houkutinainetta heitetään vain hyvin vähän tai ei ollenkaan. Sen sijaan syöttejä voi, ja tuleekin heittää kilpailun kuluessa kalojen pitämiseksi halutulla alueella.

Huipputason kilpaonkijalla on usein kilpailussa mukanaan suuri määrä välineistöä. Tärkeintä ei kuitenkaan ole välineiden määrä, vaan taito käyttää niitä oikein. Kuva: Marcus Wikström.

Kilpailun jälkeen tulee aina analysoida kilpailun tapahtumat. Miksi jollakin menetelmällä tuli hyvin kalaa ja miksi taas toisella ei? Mikä oli paras menetelmä? Jokaisesta onkireissusta, oli se sitten kilpailu tai harjoitus pitää yrittää oppia uutta. Tehtyjä virheitä ei saa toistaa. Kun käy usein ongella ja ottaa joka kerrasta opikseen, on pian aivan uudella tasolla onginnassa.

Teksti ja kuvat: Juha Ojaharju