Metsähallituksen lupahinnoittelu

Lausunto luonnoksesta maa– ja metsätalousministeriön asetukseksi eräiden Metsähallituksen julkisten hallintotehtävien suoritteiden maksuista, 25.10.2013

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö (SVK) edustaa suomalaisia järjestäytyneitä vapaa-ajankalastajia. Lausuntonaan SVK esittää kunnioittaen seuraavaa.

Metsähallituksesta annetun lain mukaan sen tuotteet ja palvelut hinnoitellaan liiketaloudellisin perustein. Liiketoimintaa rajoittavat valtion maiden ja vesialueiden käytölle annetut yhteiskunnalliset velvoitteet. Metsähallituksen myöntämät kalastusluvat katsotaan hallintopäätöksiksi, joista kannettavat maksut määrätään maa- ja metsätalousministeriön asetuksella.

Lausunnolle lähetetyllä asetusesityksellä säädetään Metsähallitukselle maksettavista lupamaksuista vuosina 2014-2015 ja määritellään kokonaan tai osittain omakustannusarvon mukaiset, maksuttomat ja liiketaloudellisin perustein hinnoiteltavat suoritteet. Lupamaksujen suuruudet ja kertymät vaikuttavat Metsähallituksen erätalouden toimintaan ja muun muassa kalastajille suunnattujen palvelujen tasoon. Kalastuksen ja metsästyksen toimintojen rahoituksessa haetaan asetusesityksen muistion mukaan kustannusvastaavuutta, eli lupatulojen tulisi kattaa palveluista syntyvät kustannukset. Tällaisella lähestymistavalla voi olla haitallista vaikutusta kalastuslupien hintojen nousuna ja kalastajille kohdistettujen palvelujen heikentymisenä.

Asetusesitykseen on sisällytetty laaja lupavalikoima eri kalastusmuodoille ja -välineille, mikä palvelee monipuolista suomalaista vapaa-ajankalastusta. Erityisen tyytyväinen SVK on siihen, että lupien hinnoittelussa huomioidaan nuoret. Metsähallituksen valtakunnallisen vieheluvan osalta alle 18-vuotiaiden lupahinta on yli puolet halvempi kuin aikuisten hinta. Liiketaloudellisin perustein hinnoiteltavissa virkistyskalastuskohteissa alle 18-vuotiaat saavat 50 % alennuksen ja alle 15-vuotiaat saavat kalastaa huoltajan luvalla samaan saaliskiintiöön. Perheidenkin huomioiminen lupahinnoittelussa edullisemmilla luvilla on omiaan kannustamaan kalastusharrastuksen pariin.

Ministeriö linjaa asetusesityksen muistiossaan, että Metsähallituksen pyy-dysyksikkömaksun hintataso tulee pitää 2 eurossa, joka vastaisi osakas- ja kalastuskuntien yleistä hintatasoa. Esimerkiksi yhden verkon, yhden alle 1,5 metrin korkuisen rysän tai 100 koukun pitkäsiiman (3 yksikköä / pyydys) luvat maksaisivat esityksen mukaan 6 euroa / vuosi. Pyydysluvat ovat perhe- ja pyyntikuntakohtaisia. Metsähallituksen hallinnoimille vesille koko maan viehekalastuslupa (pois lukien Ylä-Lappi ja virkistyskalastuspaikat) maksaisivat 40 euroa / vuosi. Viehekalastuslupa on perhekohtainen. Virkistyskalastuspaikaksi nimetyissä kohteissa vapakalastusluvat ovat pääsääntöisesti vielä kalliimpia. Samoille valtion vesialueille myytävien pyydys- ja viehelupien hinnat eivät ole tasa-arvoisia suhteessa eri pyyntimuotojen pyyntitehoon. Tehokkaimpien pyyntimuotojen luvat myydään hyvin edulliseen hintaan ja viehekalastuksesta peritään moninkertaisia maksuja. Pyydyslupien hintatason linjaaminen osakaskuntien myymien lupien tasoon on ontuvaa. Monilla osakaskunnilla ei ole lupahintojen rasitteena vastaavia kustannusvastaavuuden vaatimuksia vaan hinnat ovat usein periaatteellisia ja osakaslupia annetaan osakkaille myös ilmaiseksi. SVK ei näe esitetyissä pyydysyksikkömaksuissa kalastustehoon tai kalavedenhoitoon tukeutuvia perusteita. Ministeriön esittämät pyydysyksikkömaksut eivät tue kustannusvastaavuuden toteutumista. Viehekalastuksen lupahintoja on korotettu viime vuosina rajusti. Koko maan kattavan vieheluvan hintoja nostettiin edellisessä maksuasetuksessa. Istuta ja ongi kohteiden hintoja on nostettu 25-114 % vuonna 2013. Muistion mukaan myös tulevalla asetuskaudella korotetaan luonnonkalastoon perustuvien virkistyskalastuspaikkojen lupa-hintoja. Kalastuslupien hintojen korotuksissa tulee toimia maltillisesti.

Asetusesityksen muistion mukaan kalastuksen toimialueen tuotot vuonna 2014 jäisivät 430 000 euroa kustannuksia pienemmiksi. Erätalouden kalastuksen henkilöstökustannuksiin vuodelle 2014 on esitetty noin 180 000 euron leikkaus vuoden 2012 toteutumaan verrattuna. Myös muita kalastuksen toimialueen menoja on esitetty leikattavaksi.

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestön mielestä esitettyä luokittelua, hinnoittelua, rahoitusmalleja ja toimintaa tulee tarkistaa seuraavasti:

1. Metsähallituksen erätalouden kalastuksen järjestelyillä on mittavaa yhteiskunnallista, aluetaloudellista ja sosiaalista merkitystä, jotka tulee huomioida toimintaa arvioitaessa. Kalastuksen julkisoikeudellisten tehtävien hoitoa tulee tarvittaessa tukea valtion budjettivaroista, kuten muitakin sellaisia Metsähallituksen Luontopalveluiden toimintoja, jotka eivät voi toiminnan rajoitteiden tai yhteiskunnallisten velvoitteiden takia saavuttaa täyttä kustannusvastaavuutta. SVK ei kannata muistiossa esitettyjä erätalouden kalastuksen toimintamenojen supistuksia.

2. Taloudellisten realiteettien näkökulmasta tarkasteltuna tulee harkita pyydysyksikkömaksujen, koko maan viehelupien ja kalapaikkakohtais-ten ryhmälupien maksujen siirtämistä omakustannusarvoa alempiin julkisoikeudellisiin suoritteisiin (3§), jotka eivät edellytä täyttä kustannusvastaavuutta. Näihin maksuihin liittyy paljon sellaista yleishyödyl-listä neuvontatyötä, jota ei tule tarkastella pelkästään kustannusvastaavuuden toteutumisena.

3. Nuorison kalastusharrastusta edistävät tapahtumat ja yleishyödyllinen kilpailutoiminta tulisi lisätä maksuttomiin julkisoikeudellisiin suoritteisiin (4§), jolloin luvan voisi harkinnasta myöntää maksutta. Onginta ja pilkintä kalastusmuotoina kohdistuvat yleensä vähempiarvoi-seen kalakantaan ja näiden kalastusmuotojen kilpailuista on useimmissa tapauksissa kalavedenhoidollista hyötyä. Monissa muissakin kilpailuissa saavutetaan kalavedenhoidollisia tavoitteita kalastuskohteen kalakannan tilaa ilmentävien saalistilastojen kautta. Tapahtumat lisäävät myös kalastusharrastuksen näkyvyyttä. Näitä hyötynäkökohtia voidaan katsoa vastikkeeksi ja luvan myöntämisperusteeksi. Kaupallinen taloudellista voittoa tavoitteleva kilpailutoiminta voitaisiin edelleen sisällyttää liiketaloudellisin perustein hinnoiteltaviin suoritteisiin.

4. Suomen suurimpana vesialueiden hallinnoijana Metsähallituksen tulisi toimia suunnannäyttäjänä viehekalastuksen lisäksi myös pyydyskalastuksen järjestelyissä. Pyydyskalastuksen järjestelyissä pääpaino tulisi olla kestävällä kalastuksella, jossa huomioitaisiin erityisesti luontaisen lisääntymisen turvaaminen. Nykyisessä pyydyslupa-alueisiin perustuvassa myyntijärjestelmässä asetuksella määrätty pyydysyksikkömaksu (2 €) on sama kaikilla alueilla. Pyydyslupa-alueet poikkeavat toisistaan huomattavasti kalastussääntöjen, kalavedenhoidon tavoitteiden, kalaston, sekä vesistöjen määrän ja tyypin osalta. Lupamaksulla saatu vastike vaihtelee huomattavasti. Maksuasetukseen tulee harkita lisättäväksi pyydysyksikkömaksuille useita eri hintatasoja erityyppisille pyydyslupa-alueille, esimerkiksi kalastoltaan luonnontilaisiin vesistöihin, istutuksin hoidettuihin vesistöihin ja lohi- ja siikapitoisiin vesistöihin.