Lausunto päätösluonnoksesta meritaimenen kalastusrajoituksiksi Suomenlahden yleisvesialueilla, 18.10.2012
Uudenmaan ja Kaakkois-Suomen ELY-keskukset ovat esittäneet rajoituksia meritaimenen kalastukseen Suomenlahden yleisvesialueella. Meritaimenen kalastuksessa käytettävien verkkojen minimisolmuväliksi esitetään 80 millimetriä, meritaimenen alamitaksi 65 senttimetriä ja päätösesityksen mukaan rasvaeväleikkaamattomat taimenet tulee vapauttaa.
Kaikki Suomen meritaimenkannat on luokiteltu äärimmäisen uhanalaisiksi. Kahdestatoista alkuperäiseksi luokitellusta kannasta kahdeksan elää Suomenlahteen laskevissa joissa. Syynä taimenkantojen tuhoutumiseen ovat elinympäristömuutokset, erityisesti lisääntymisalueiden tuhoutuminen ja vaellusreiteille rakennetut padot ja muut esteet. Myös kova verkkokalastuspaine uhkaa jäljellä olevia meritaimenkantoja.
Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö (SVK) kannattaa meritaimenen alamitan nostoa, verkkojen minimisilmäkoon kasvattamista ja rasvaeväleikkaamattomien meritaimenten pakollista vapauttamista.
Päätöstä tehtäessä tulisi SVK:n mielestä ottaa huomioon kuitenkin seuraavat asiat:
1. Lohen alamitta on 60 senttimetriä ja läheskään kaikki kalastajat eivät erota lohta meritaimenesta. Toisaalta Itämeren alueella tarvittaisiin lohelle ja meritaimenelle yhteinen alamitta kiintiöpäätösten valvonnan ja saaliin väärinraportoinnin estämiseksi. Tästä syystä tulisi harkita myös yleisvesialueella yhteistä alamittaa molemmille lajeille.
2. Esitetty minimisilmäkoko saattaa olla jopa liian pieni, sillä solmuväliltään 80 millimetrin verkot pyytävät myös esitettyä alamittaa pienempiä taimenia.
3. Meritaimenen verkkokalastuksen ja muun verkkokalastuksen erottamiseksi rajoitusta voisi tarkentaa niin, että alle 80 mm:n solmuvälisissä verkoissa olisi määritelty suurin sallittu langanpaksuus. Tämä jossain määrin estäisi pienisilmäisten verkkojen käyttöä luvattomaan meritaimenen pyyntiin.
4. Uudenmaan ja Kaakkois-Suomen ELY -keskusten esitykset ovat askel oikeaan suuntaan, mutta ne eivät paranna taimenkantojen tilaa merkittävästi, ellei vastaavaa kalastuksen säätelyä toteuteta yksityisvesialueilla.
Suurin osa saaliiksi joutuvista taimenista on peräisin istutuksista. Kun taimenia lisätään vesistöön keinotekoisesti, lisää se myös taimeneen kohdistuvaa kalastuspainetta. Ongelma on ollut että tämä lisääntynyt kalastuspaine kohdistuu myös yhtälailla erittäin arvokkaisiin ja uhanalaisiin luonnonyksilöihin, eikä niiden erottaminen saaliista ole ollut käytännössä mahdollista.
Nykyisin kaikki Suomenlahteen istutettavat taimenet ovat rasvaeväleikattuja, jonka ansiosta istutetut yksilöt on mahdollista erottaa saaliista. SVK vetoaakin käynnissä olevassa Vastuullinen Vapaa-ajankalastaja -hankkeessaan vapauttamaan kaikki rasvaeväleikkaamattomat taimenet takaisin veteen. Yleisen vesialueen vapakalastus on pääasiassa vetouistelua. Vastuunsa tuntevat vetouistelijat ovat tähänkin saakka pitäneet henkilökohtaisen alamitan korkealla.