Kuhan kalastus ja tutkimustieto

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestön näkemyksiä kuhan kalastuksesta ja tutkimustiedosta, 19.6.2018

MMM on saanut Luonnonvarakeskukselta pyytämänsä lausunnon kuhakantojen tilasta ja kuhan alamittoja koskevan sääntelyn vaikutuksista kaupalliseen ja vapaa-ajankalastukseen. MMM on pyytänyt Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestöltä (SVK) näkemyksiä Säätytalolla 19.6.2018 järjestettävään sidosryhmätilaisuuteen, jossa käsitellään kuhakantoja ja kuhan kalastusta.

SVK on tutustunut Luonnonvarakeskuksen lausuntoon ja sen liitteisiin ja esittää näkemyksenään seuraavaa.

Taustaa

1. Kuhan alamitan muutos

Valtioneuvosto antoi vuoden 2015 lopulla kalastusasetuksen, jossa kuhan pyyntimitta nostettiin vuodesta 2016 lähtien vähintään 42 senttimetriin.

I ryhmään kuuluville kaupallisille kalastajille annettiin kuitenkin poikkeukset: sisävesillä ja Suomenlahdella kuhan pyyntimitta on vähintään 40 cm vuoteen 2018 saakka, minkä jälkeen pyyntimitta on vähintään 42 cm. Saaristomerellä ja Pohjanlahdella kuhan pyyntimitta on vähintään 37 cm, minkä jälkeen pyyntimitta on vähintään 40 cm.

Kalastusasetuksen perustelumuistiossa (MMM 23.11.2015) todetaan, että kuhien luontaisen lisääntymisen edistämiseksi ja kasvupotentiaalin hyödyntämiseksi kuhan nykyisessä asetuksessa olevan alamitan (37 cm) nostolle on tarvetta. Muistiossa myös todetaan, että sisämaassa oli tuolloin keskimäärin suuremmat alamitat kuin merialueella. Samoin Suomenlahdella oli nostettu kuhan alamittoja.

Kuhan pyyntimitan poikkeuksia I ryhmän kaupallisille perustellaan muistiossa sosio-ekonomisilla syillä. Ongelmia nähtiin syntyvän erityisesti Saaristomerellä, jossa katsottiin syntyvän merkittäviä taloudellisia menetyksiä kaupallisille kalastajille. Perustelumuistiossa todetaan niin ikään, että suuri kalastuskuolevuus yhdistettynä varhain alkavaan kokovalikoivaan pyyntii on Saaristomerellä johtanut kuhan sukukypsyyskoon pienenemiseen ja todennäköiseen kasvun hidastumiseen. Tästä syystä kuhalle tulisi harkita alueellisia ylämittoja. Myös verkkokalastukseen tulisi rajoitukset kuhan kalastuksen osalta käytön ja hoidon suunnittelun yhteydessä.

Säännöksen siirtymäaika päättyy 31.12.2018. Siirtymäajan kuluessa seurataan säätelyn vaikutuksia kuhakantaan ja kuhan kalastukseen sekä arvioidaan vaikutusten edellyttämiä toimia. Lisäksi todettiin, että on tärkeää saada tutkimustietoa säätelyn vaikutuksista, jonka perusteella säätelyä voidaan luotettavasti arvioida.

2. Alamitan muutoksen vaikutus kalakantaan

Kun kuhakannan vaihtelut ovat luontaisesti voimakkaat, suuri kalastuskuolevuus ja pieni alamitta kärjistävät saaliin vaihteluja, koska kalastettava kanta koostuu silloin vain muutamasta ikäryhmästä. Hyvät vuosiluokat kalastetaan nopeasti loppuun. Peräkkäiset heikot vuosiluokat johtavat saaliiden huomattavaan vähenemiseen ja kalastuksen vaikeutumiseen.  Pääosin verkoilla tapahtuva kalastus puolestaan valikoi koon mukaan nopeakasvuisimmat jo nuorina pois, jolloin kannan koostumus muuttuu siten, että hidaskasvuisten osuus kasvaa ja nopeakasvuisten osuus pienenee.

Alamitan nosto vaikuttaa kalakantaan ja saaliiseen siten, että keskimääräinen saaliskalojen ikä ja koko kasvavat, mikä tasaa vuosiluokkien runsauden vaihteluista johtuvia saliin vaihteluita. Muutos lisää pitemmällä aikavälillä saaliita, vaikka saaliskuhien lukumäärä jonkin verran pienenee. Parina ensimmäisenä vuotena alamitan noston jälkeen saaliit voivat pudota ennen kuin kuhat ehtivät kasvaa uuteen alamittaan.

3. Alamitan muutosten vaikutukset sisävesien kaupalliseen kalastukseen

Pääosa kotimaisen kuhan kaupallisesta tarjonnasta saadaan nykyisin sisävesiltä. Kaupallisen kalastuksen kuhasaalis on sisävesillä yli nelinkertaistunut vuodesta 2004 vuoteen 2014. Myös sisävesien vapaa-ajankalastuksen kuhasaalis on kasvanut tasaisesti ja on moninkertainen kaupallisen kalastuksen saaliiseen verrattuna.

Kuhan alamitta on useilla alueilla sisävesissä ollut jo 42 cm tai korkeampi. Sisävesillä 42 cm:n alamitta on hyväksytty ongelmitta ja perustelluista syistä sen paikallinen muuttaminen onnistuu Luken raportin mukaan joustavasti. Alamitan nosto 40 senttiin ei aiheuttanut ongelmia sisävesien kaupallisille kalastajille eikä mihinkään kestävyyskriteeriin. Kaupalliset verkkokalastajat käyttävät sisävesissä kuhan pyynnissä yleensä 50-55 mm:n solmuvälin verkkoja ja pyynti kohdistuu jo nykyisellään yli 42 cm:n pituisiin kuhiin.  Yhdelläkään kalastajalla ei ollut ongelmia kuhan markkinoinnissa.

Kuhan alamitan nosto I-ryhmän kaupallisille kalastajille 42 cm:iin ei Luken mukaan todennäköisesti aiheuttaisi suuria ongelmia sisävesillä riippumatta siitä milloin se toteutuisi.

4. Alamitan muutosten vaikutukset rannikon kalastukseen

Merialueen kaupallisen kalastuksen kuhasaaliista yli 80 % saadaan Suomenlahdelta ja Saaristomereltä, joissa kuhasaaliit ovat vähentyneet vuodesta 2011 lähtien. Rannikkoalueista Suomenlahden kuhasaalis on vähentynyt eniten. Selkämerellä ja Perämerellä kuha on sivusaalislaji.

Kaupallisessa kalastuksessa kuhaa pyydetään pääosin verkoilla. Suomenlahdella puolet verkoista on solmuväliltään yli 45 mm, mutta Saaristomerellä yleisin solmuväli on 43 mm. Verkkojen solmuväleissä ei ole tapahtunut olennaista muutosta vuoden 2016 alamittojen tultua voimaan, paitsi pohjoisella Saaristomerellä, missä 36-40 mm solmuvälisten pohjaverkkojen käyttö on lisääntynyt. Tämä selittynee ahveneen kohdistuneen pyynnin kasvulla. Kuhien pituusjakaumassa tämä näkyy siirtymänä aiempia vuosia pienempiin yksilöihin. Kevättalven 2018 näytteissä pohjoiselta Saaristomereltä jopa puolet näytekaloista oli alle 37 cm alamitan.

Saaristomerellä pyynnin painopiste on siirtynyt hylkeiden johdosta sisäsaaristoon rannan läheisille vesille. Noin 90 % kuhasta saadaan verkoilla, joiden solmuväli on korkeintaan 45 mm, yleensä 43 mm.

Kuhan alamitan nosto I-ryhmän kaupallisille kalastajille 42 cm:iin ei Luken mukaan todennäköisesti aiheuttaisi suuria ongelmia Suomenlahdella riippumatta siitä, milloin se toteutuisi.

Saaristomeren pohjois- ja eteläosassa kuhan alamitan nosto 40 cm:iin vaikuttaisi I-ryhmän kaupallisiin kalastajiin eri tavoin. Eteläosassa saaliskuopalta voitaisiin parhaassa tapauksessa välttyä kokonaan, jos kalastuskuolevuus on pienentynyt ja nopeakasvuisia kuhia on populaatiossa enemmän. Pohjoisosassa syntyisi pahimmassa tilanteessa huomattava saaliskuoppa toteutusvuodesta riippumatta. Kalatukkujen edustajien arvion mukaan alamitan nosto ja siitä johtuva saaliskuoppa aiheuttaisi kuhan tarjonnan merkittävän vähenemisen. Pääosa kaupallisista kalastajista lopettaisi pyynnin kokonaan, jos kuhan kaupallisen kalastuksen saaliit vähenisivät.

Useimmille Selkämeren ja Saaristomeren kalastusoppaille kuhan alamitan muutoksella ei ole suurta taloudellista merkitystä, koska heillä on käytössä lakisääteistä alamittaa korkeammat alamitat ja kalat yleensä päästetään takaisin mereen. Monella oppaalla on käytössä myös välimitta ja suurille kuhille annetaan arvoa. Useimmilla oppailla on käytössään myös ruokakalakiintiöt.  42 senttimetriä suurempien kuhien puuttuminen Saaristomeren pohjoisosasta vähentää kohteen kiinnostavuutta kalastusoppaiden asiakkaille.

Kuhan alamitan todellinen vaikutus on Luken mukaan toistaiseksi koskenut vain vapaa-ajankalastusta. Kuhasaaliit pienenivät Suomenlahden ja Saaristomeren vapaa-ajankalastuksessa vuonna 2016 vuoteen 2014 verrattuna. Kuhan alamitan nostolla oli huomattava vaikutus, koska kuhan kalastuskuolevuus on ko. alueilla suuri.

Vapakalastuksen osuus saaliista on Suomenlahdella selvästi suurempi kuin Saaristomerellä. Vuonna 2012 vapasaalis oli Suomenlahdella noin kaksinkertainen verkkosaaliiseen verrattuna, Saaristomerellä vapasaalis oli noin puolet verkkosaaliista. Alamitan noustua vapasaaliin osuus on pienentynyt huomattavasti sekä Suomenlahdella että saaristomerellä ja pääosa kuhasaaliista saadaan verkoilla, joiden solmuvälisuosituksia ei ole muutettu.

Osa vapaa-ajankalastajista on ilmeisesti vähentänyt pyyntiään, koska alamittaisten osuus saaliissa on kasvanut uuden alamitan vuoksi. Vapasaaliissa enemmistö saaliskuhista on ollut alamittaisia. Erityisen surkea tilanne on ollut Pohjoisella Saaristomerellä, jossa  jigaamalla v. 2017 saaduista kuhista vain 4 % ylitti vapaa-ajankalastajien alamitan 42 cm.  Myös yli 37 cm:n pituisten kuhien osuus viehekalastajien saaliskirjanpidossa oli ko. vuonna hyvin pieni.

Vapaa-ajankalastajien kuhasaalis tulee Luken mukaan Saaristomerellä pysymään vähäisenä siihen asti, kun alamitan nostoa seuraava mahdollinen saaliskuoppa on ohitettu, koska voimakkaan verkkokalastuksen vuoksi populaatiossa ei tule olemaan juurikaan alamitan 42 cm saavuttaneita kuhia.  Kaupallisten kalastajien ikääntyminen ja kalastajien väheneminen esim. hyljeongelmien vuoksi voi kuitenkin vähentää verkkokalastusta lähivuosina. Suomenlahdella kaupallisen kalastuksen osuus kuhasaaliista on pieni, joten alamitan muutoksella ei ole suurta vaikutusta vapaa-ajankalastuksen saaliisiin. Paikallisesti tällä voi olla vaikutuksia alueilla, joissa on voimakasta kaupallista kalastusta.

Kuhan alamitan noston vaikutukset ahvenen kalastukseen riippuvat siitä, millaisin ehdoin solmuvälisäätely alamitan noston yhteydessä toteutetaan. Ahvenen verkkokalastuksen jatkuminen voidaan mahdollistaa esimerkiksi syvyysvyöhykkeitä tai pyyntialueita koskevilla solmuvälisäätelyn lievennyksillä tai poikkeuksilla.

5. LUKE:n opasluonnos (17.1.2018) kalatalousalueille. Osa 3. hoitokalalajeja kuha

Luonnonvarakeskus on lähettänyt SVK:lle vuoden alusta tekemänsä luonnoksen oppaaksi kalatalousalueiden tulevia käyttö- ja hoitosuunnitelmia varten.

Kuhankantojen kalastuksen säätelyn osalta oppaassa on seuraavia näkemyksiä:

Kuhan kasvu on nopeinta eteläsuomalisissa rehevissä järvissä, hitainta Pohjois-Suomen järvissä ja Saaristomerellä. Suurkuhista useimmat ovat naaraita. Kuhan alamitan nostolla on pyritty turvaamaan kuhan lisääntyminen, koska monissa kuhakannoissa naaraat tulevat sukukypsiksi noin 42-45 cm pituisina. Jos kalastuskuolevuus on tehokasta ja kokovalikoivaa, on todennäköistä, että valtaosa kuhanaaraista pyydetään ennen niiden ensimmäistä kutua. Tällöin on riski, että kutukanta pyydetään liian pieneksi ja lisääntyminen heikkenee.

Kuhan alamitta jää merkityksettömäksi, mikäli verkkojen solmuväliä ei rajoiteta, niin että alamittaisten kuhien pyynti verkoilla estyy.  42 senttimetrin alamitalla verkkojen solmuvälin pitää olla vähintään 50 mm, nopeakasvuisimmille kuhakannoille sopivammalla 45 tai 50 cm alamitalla 55 tai 60 mm. Esimerkiksi Lohjanjärvellä keskimääräinen saaliskoko nousi vuonna 1992 säädetyn 50 mm solmuvälirajoituksen ansiosta yhteen kiloon, 55 mm solmuvöillä saaliskuhien keskikoko olisi noin 1,5 kg. Solmuvälirajoitus voidaan kohdistaa eniten kuhasaalista tuottavaan pyyntiin, esimerkiksi talviseen verkkokalastukseen tai verkkokalastukseen yli 10 m syvyisillä alueilla.

Jos kuhankalastusta halutaan kehittää viehepyynnin ehdoilla, on verkkokalastusta syytä rajoittaa voimakkaasti tai jopa kieltää kokonaan. Tällaista kalastuksen säätelyä sovelletaan esim. monilla Ruotsin kuhajärvillä tavoitteena kuhakanta, jossa on runsaasti isoja yksilöitä

SVK:n näkemyksiä

Kaupallinen kalastus on alamittapoikkeusten turvin vähentänyt merkittävästi vapaa-ajankalastajien ja kalastusoppaiden kuhasaaliita.

Kuhan pyyntimitan nosto on johtanut varsinkin Saaristomerellä  vapaa-ajankalastuksen kuhasaaliiden romahdukseen. Tämä johtuu nostettuun alamittaan nähden aivan liian pienisolmuvälisten verkkojen käytön jatkumisesta sekä kaupallisten kalastajien ”sosioekonomisen perustein” tapahtuneesta pienten kuhien voimakkaan verkkopyynnin jatkumisesta.

Myös Suomenlahdella kuhasaaliit pienenivät ja vapasaaliit romahtivat.

Vapakalastuksen osuus on Luken mukaan pienentynyt merkittävästi ko. merialueilla, osittain myös kuhan koon pienenemisen vuoksi.

Kuhan alamitan muutos 37:stä 42 senttiin muille kuin I luokan kaupallisille kalastajille on vaikuttanut vain vapakalastajiin, koska verkkojen solmuvälisuosituksia ei muutettu. Monet vapakalastajat ovat luopuneet pyynnistä kokonaan alamittaisten kuhien suuren määrän vuoksi. Suurien kuhien puuttuminen Saaristomeren pohjoisosasta on vähentänyt kohteen kiinnostavuutta myös kalastusoppaiden asiakkaille.

MMM:n tiedotteen mukaan ministeriön   ohjenuorana tulevassa kuhan alamittaa koskevissa ratkaisuissa on kalastuslain 1 §, jonka mukaan ”tarkoituksena on parhaaseen käytettävissä olevaan tietoon perustuen järjestää kalavarojen ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävä käyttö ja hoito siten, että turvataan kalavarojen kestävä ja monipuolinen tuotto, kalakantojen luontainen elinkierto sekä kalavarojen ja muun vesiluonnon monimuotoisuus ja suojelu.”

Viitaten edellä mainittuun SVK toteaa, että kuhakantojen kestävä käyttö ja hoito on jäänyt Saaristomerellä ja Suomenlahdella toteutumatta.  Tämä koskee kaikkia kestävyyskriteerejä ml.  kalastuksen sosiaalinen kestävyys.  Tilanne tulee Luken mukaan myös jatkumaan Saaristomerellä siihen asti, kun alamitan nostoa seuraava mahdollinen saaliskuoppa on ohitettu, koska voimakkaan verkkokalastuksen vuoksi populaatiossa ei tule olemaan alamitan 42 cm saavuttaneita kuhia. Saaristomeren kuhankalastus on siis jatkossakin” uhrattu” kestämättömästi kaupalliselle kalastukselle.

On hämmästyttävää, että vieläkin pienten kuhien pyytämistä Saaristomerellä perustellaan pannukokoisilla fileillä. Luken mukaan mitan täyttävän kuhan keskipaino on Saaristomerellä  vajaat 600 g, minkä kokoisesta saadaan parhaimmat pannukokoiset fileet. Kuhan meritarjonnan vähentyessä isomman järvikuhan osuus markkinoilla on kasvanut. Sisävesien isomman kuhan markkinoinnissa ei kuitenkaan ole ilmennyt mitään ongelmia.

Suomen sisävesissä ja rannikolla vallitsee silmiinpistävän erilainen tilanne kuhakantojen ja kuhan kalastuksen osalta. Kuhan kalastukselle on ilmeinen säätelytarve kuitenkin myös sisävesissä, jotta kantojen elinvoimaisuus, tuotto ja tasaiset saaliit voidaan turvata.  Nykyisillä kalastusasetuksen mukaisilla alamitoilla hukataan kuhan kasvupotentiaalia. Käytännössä kaikissa hyvin tuottavissa kuhajärvissä 42 cm alamitta ohjaa kalastusta lain vastaisesti, sillä pyynti kohdistuu juveniileihin kaloihin. Samalla jää kasvunopeuden kannalta optimaalinen pyyntikoko saavuttamatta.

Kuhankalastuksen säätelyn keinoina ovat pyyntimitat, verkkojen lukumäärät ja solmuvälit, saaliskiintiöt, kuturauhoitukset ja eri kalastajaryhmien huomioiminen.

Uuden kalastuslain myötä verkkojen lukumäärää rajoitettiin: verkot joiden yhteenlaskettu pituus on pyynti- tai venekuntaa kohden enemmän kuin 240 m ovat vuodesta 2016 lähtien sallittuja vain kaupallisille kalastajille. Koska vapaa-ajankalastajien verkkomäärään tuli kalastuslain 49 §:n johdosta em. rajoitus, on kalastajarekisterin II-ryhmään tullut Luken mukaan uusia kalastajia. Verkkomäärien rajoittamiseen vapaa-ajankalastuksessa näyttää olevan siis edelleen tarvetta.

SVK katsoo, että

• Kuhakantojen kestävämmäksi käyttämiseksi ja hoitamiseksi on kuhan alamitta pyrittävä nostamaan mahdollisimman pian kaikessa kaupallisessa kalastuksessa 42 senttimetriin.
• Verkkojen solmuvälit on nostettava vastaamaan uuttaa alamittaa, koska muuten alamitan muutoksella ei ole merkitystä ja vapakalastajat ja kalastusoppaat joutuvat sosioekonomisesti kestämättömään tilanteeseen.
• Kuha kasvaa varsinkin Etelä-Suomesen järvissä usein erittäin nopeasti 50-60 cm:n mittaan. Nopeakasvuisten kuhakantojen kalastus ei ole ekologisesti kestävää, mikäli alamittaa ei nosteta vähintään 45 cm:iin.
• SVK suosittelee kuhalle välimittaa eli vapauttaman alle 45 cm ja yli 65 cm mittaiset kuhat. Saaristomerellä ylämitta voisi kuitenkin olla 55 cm. Suuret emokuhat ovat hyvin arvokkaita.
• Kalastuspaineen ollessa liian kova, on pyynnin määrää myös syytä rajoittaa (pyydysmäärät, saaliskiintiöt, rauhoitukset)
• Kuhan tuoton hyötyvaikutukset on turvattava myös rajoittamalla vapaa-ajankalastajien verkkomäärää ja kieltämällä väliharvuusverkot kalataloudellisesti merkittävillä alueilla.
• Tärkeää olisi saada syntymään Suomeen vesialueita, joita kehitetään myös viehepyynnin ehdoilla, jolloin verkkokalastusta on näissä voimakkaasti rajoitettu tai se on kielletty kokonaan
• Tutkimusta tarvitaan kuhan kalastuksen ohjaamiseksi. Erityisen tärkeää on saada tietoa kuhan kasvunopeudesta sekä sukukypsyysiästä ja -koosta.

Kalastusalueiden uudet käyttö- ja hoitosuunnitelmat astuvat voimaan vuonna 2020. Näihin kirjataan erilaista alueellista säätelyä, joista ELY-keskukset tekevät päätökset. Kuhakantojen kestäväksi käyttämiseksi on verkkojen solmuvälejä nostettava kuitenkin pikaisesti myös Saaristomerellä, eikä odottaa uusien käyttö- ja hoitosuunnitelmien valmistumista. ELY-keskukset voivat toimia tässä asiassa kalastuslain 53 §:n nojalla.

ELY-keskukset ovat jo säädelleet kuhan kalastusta monin paikoin. Inkoon Kalastusalue haki  Varsinais-Suomen ELY-keskukselta kuhan rauhoittamista useille alueille Suomenlahdella . ELY-keskus päätti sen sijaan kieltää ko. alueilla kaikkien kalalajien kalastuksen kaikilla pyyntitavoilla onkimista lukuun ottamatta 15.5.-30.6. välisenä aikana vuoden 2020 loppuun saakka. Tämä on SVK:n mielestä aivan liian raju toimenpide pyrittäessä rajoittamaan kalastusta kuhan kutuaikana.

Alueellisista rauhoituksista päättäminen siirrettiin kalastuslain muutoksella kalastusalueilta valtioneuvostolle. Tarkoituksenmukaista ei kuitenkaan ole, että niistä säädetään kalastusasetuksella ja että ELY-keskukset ryhtyvät tämän vuoksi tekemään totaalisia kalastuskieltoalueita, vaikka kyseessä on pelkästään tietyn kalalajin rauhoitus.

SVK katsoo, että

• Kalastuslakia (55 §) on korjattava, niin että ELY-keskuksilla on toimivalta rauhoittaa kalalaji- tai -kanta tietyllä alueella.
• Kuhan kutualueista tarvitaan tutkimustietoa. Velmuaineistosta on paljon apua, mutta tarkentavaa tietoa tarvitaan rajattaessa rauhoituspäätöksiä.