Lausunto ehdotuksesta Suomen kannaksi Itämerellä sovellettavista kalastuskiintiöistä vuonna 2016, 10.6.2015
Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö (SVK) on tutustunut
kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) asiaa koskevaan neuvonantoon ja maa- ja metsätalousministeriön laatimaan perusmuistioon (MMM2015-00456) Suomen kannasta.
SVK esittää lausuntonaan lähinnä Itämeren lohikantojen kalastuksesta kunnioittavasti seuraavaa.
ICES:N NEUVONANTO
Neuvonanto sisältää arvion Itämeren lohen enimmäispyyntikiintiöistä ja suosituksen kalastuksen järjestämisestä kantakohtaisesti sekakantakalastusta välttäen.
Enimmäispyyntikiintiöt (TAC)
Kansainvälinen merentutkimusneuvosto (ICES) esittää, että vuonna 2016 lohen ammattimaisesta kalastuksesta aiheutuva kuolleisuus Itämeren pääaltaalla ja Pohjanlahdella ei saa ylittää 116 000 lohta ja Suomenlahdella 11 800 lohta. Kun suosituksesta vähennetään raportoimattoman saaliin, väärin raportoidun saaliin (Itämeren pääallas) ja ei-toivotun saaliin (aikaisemmin poisheitetty saalis) osuudet, on raportoidun saaliin osuus eli enimmäispyyntikiintiö (TAC) Itämeren pääaltaalla ja Pohjanlahdella 89 320 lohta ja Suomenlahdella 9 794 lohta.
Sekakantakalastus
Kansainvälinen merentutkimusneuvosto toteaa, että lohenkalastus Itämeren pääaltaalla (ajosiimakalastus) ja Pohjanlahden rannikolla (rysäkalastus) on sekakantakalastusta, joka uhkaa heikkoja lohikantoja.
ICES:n mukaan kalastus tulisi järjestää lohikantakohtaisesti. Tämä edellyttäisi kalastuksen siirtämistä jokiin ja jokisuihin, jolloin sitä voidaan säädellä kunkin kalastettavan kannan mukaisesti.
SVK toteaa, että enimmäispyyntikiintiöiden osalta Itämeren lohenkalastus on yhä paremmin noudattanut tieteellistä neuvonantoa, mikä on johtanut hyvässä tilassa olleiden lohikantojen vahvistumiseen ja erityisesti Tornionjoen lohikannan erinomaiseen kehitykseen.
Sen sijaan sekakantakalastuksen vähentämistoimet ovat olleet riittämättömiä ja tästä syystä heikossa tilassa olevien lohikantojen elpyminen on jäänyt alle asetettujen tavoitteiden.
VALTIONEUVOSTON EHDOTUS SUOMEN KANNAKSI
Enimmäispyyntikiintiöt (TAC)
Perusmuistion mukaan ICES suosittaa Itämeren pääaltaan ja Pohjanlahden enimmäispyyntikiintiöksi 89 320 – 116 000 lohta ja vastaavasti Suomenlah-delle 9 794 – 11 800 lohta. Tämä antaa harhaanjohtavan kuvan ICES:n neuvonannosta.
ICES esittää raportoidun saaliin enimmäismääräksi 89 320 lohta pääaltaalla ja Pohjanlahdella ja 9 794 lohta Suomenlahdella. Perusmuistion mukaiset suositusten ylärajat, 116 000 ja 11 800 lohta, tarkoittavat kaikkea ammattikalastuksen aiheuttamaa kalastuskuolevuutta eikä suinkaan TAC:n mukaista raportoitua saalista.
Ottaen huomioon tieteellisen neuvonannon arviot raportoimattomasta ja väärinraportoidusta kalastuksesta ja ei-toivotusta saaliista sekä eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunnan vuonna 2014 ilmaisema kanta tieteellisen neuvonannon noudattamisesta, SVK esittää, että
– Suomen kantana neuvotteluissa vuoden 2016 Itämeren lohenkalastuksen enimmäispyyntikiintiöistä on ICES:n tieteellisen neuvonannon mukaisesti ottaa huomioon kaupalliseen kalastukseen sisältyvä raportoimaton, väärinraportoitu ja ei-toivottu saalis ja että
– raportoidun saaliin enimmäismääräksi asetetaan 89 320 lohta pääaltaalle ja Pohjanlahdelle sekä 9 794 lohta Suomenlahdelle.
Sekakantakalastuksen vahingollisten vaikutusten vähentäminen
Perusmuistion esitys Suomen kannaksi ei huomioi kansainvälisen merentutkimusneuvoston toista keskeistä suositusta, joka on sekakantakalastuksen vahingollisten vaikutusten vähentäminen.
Itämeren lohenkalastuksen enimmäispyyntikiintiöistä päätettäessä komissio ja Itämeren lohivaltiot ovat aikaisempina vuosina todenneet, että
– heikkojen lohikantojen vahvistaminen vaatii kohdennettuja toimenpiteitä ja että
– jäsenvaltiot harkitsevat kalastuksen järjestämistä niin merellä kuin sisävesillä heikkojen lohikantojen vahvistamiseksi ja että
Eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunta on asiaa koskevissa lausunnois-saan toistuvasti edellyttänyt toimia sekakantakalastuksen vähentämiseksi.
Siksi on johdonmukaista ja Suomen lohikantojen edun mukaista tuoda nämä tavoitteet esiin Suomen kannassa.
SVK esittää, että
Suomen kannassa tuodaan esiin tarve vähentää sekakantakalastusta sekä Itämeren pääaltaalla että Pohjanlahden rannikolla heikoimmassa tilassa olevien lohikantojen suojelemiseksi ja elpyvien, vielä heikkojen kantojen vahvistamiseksi.
Suomenlahden lohenkalastus
Suomi kalastaa pääosan Suomenlahden lohisaaliista. Kansainvälisen merentutkimusneuvoston neuvonannon mukaan kalastusta Suomenlahdella tulee ohjata kiintiöiden lisäksi mm. tehokkaammalla kalastuksen valvonnalla ja luonnonlohijokien suualueiden rauhoittamisella. Neuvonannon mukaan kalastus tulee kohdentaa vain istutettuihin kantoihin.
SVK esittää, että
Suomi sekä kiintiöpäätöksiä valmisteltaessa että omin kansallisin toimin pyrkii siihen, että saaliiksi kaikessa lohenkalastuksessa voidaan ottaa vain rasvaeväleikatut, istutetut lohet.
VAPAA-AJANKALASTUKSEN SAALIS ITÄMERELLÄ JA SEKAKANTAKALASTUS
Suomen kannassa esitetään, että ”Suomi nostaa sopivissa asiayhteyksissä esiin Itämeren lohikantojen sekakantakalastukseen ja lohen merialueen vapaa-ajankalastukseen liittyvät ongelmat.”
ICES:n neuvonannon mukaan vapaa-ajankalastuksen saalis merellä on 19 000 lohta, josta osa pyydetään seisovilla pyydyksillä. Itämeren maista EAA:n ja SVK:n toimesta kerättyjen tietojen perusteella vetouistelun, jota harrastetaan pääosin Itämeren pääaltaalla, osuus tästä on 12 000 – 15 000 lohta.
Suurin osa vetouistelusaaliista saadaan Ruotsissa (7 293 lohta vuonna 2011; Underlag avseende fångst av lax i svenskt trollingfiske i Östersjön, SLU 2013), jossa on sallittu vain rasvaeväleikattujen, istutettujen kalojen ottaminen saaliiksi.
Voidaan arvioida, että Itämeren pääaltaalla vapaa-ajankalastajien osuus villiin loheen kohdistuvasta sekakantakalastuksesta on 4000 – 5 000 lohta vuodessa.
Ajosiimakalastuksessa vuonna 2013 pääaltaalta pyydettiin 38 000 lohta ja tämä kalastus oli pääasiassa villiin loheen kohdistuvaa sekakantakalastusta.
SVK toteaa, että
– merialueen vapaa-ajankalastuksen mahdolliset ongelmat sekakantakalastuksen kannalta ovat mitättömiä kaupalliseen pyyntiin verrattuna ja että
– vapaa-ajankalastuksen vaikutusten rinnastaminen kaupallisen ajosiimapyynnin aiheuttamiin ongelmiin luonnonvaraisille lohikannoille on harhaanjohtavaa.