Itämeren kalastusmahdollisuudet

Lausunto komission ehdotuksesta Itämeren kalastusmahdollisuksista vuodelle 2013, 7.9.2012

Komission ehdotus Itämeren kalastusmahdollisuuksista vuodelle 2013 koskee silakan, turskan, punakampelan, lohen ja kilohailin pyyntiä. Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö (SVK) esittää lausuntonaan komission lohenkalastusta koskevasta esityksestä kunnioittavasti seuraavaa:

Suomen kantana komission lohenpyyntikiintiöihin tulee esittää, että Itämeren lohen enimmäispyyntikiintiöt määritetään uhanalaisten lohikantojen suojelemiseksi, vielä heikossa tilassa olevien lohikantojen vahvistamiseksi ja lohiluonnonvaran järkevän taloudellisen käytön edistämiseksi kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) esityksen mukaisesti, jota komission tieteellis-teknis-taloudellinen kalastuskomitea (STECF) on tukenut.

SVK perustelee esitystään seuraavasti:

1. Komissio ei noudata tieteellistä neuvonantoa eikä perustele poikkeamistaan siitä.
ICESin tieteellisen neuvonannon perusteet ja suositukset pyyntikiintiöiksi ensi vuodelle ovat samat kuin vuoden 2012 neuvonannossa: 54 000 lohta Itämeren pääaltaalle ja Pohjanlahdelle ja Suomenlahden lohenkalastuksen merkittävä supistaminen. Neuvonannon mukaan lohikantojen tila on pysynyt samanlaisena eikä lohen pyynnissä mukaan lukien raportoimaton tai väärin raportoitu pyynti, ole tapahtunut muutoksia.
Komissio esittää Itämeren pääaltaalle ja Pohjanlahdelle kaksinkertaista kiintiötä (108 762 lohta) tieteelliseen neuvonatoon verrattuna ja haluaa jatkaa Suomenlahden lohenkalastusta (15 419 lohta) tieteellisestä neuvonannosta piittaamatta.
Poikkeamistaan tieteellisestä neuvonannosta komissio ei perustele, vaan viittaa sidosryhmien kuulemiseen, jolla tarkoitetaan ammattikalastajien hallitsemaa Itämeren alueellista kalastusneuvostoa (BSRAC).
Komission kanta on käsittämätön, sillä viime vuonna komissio ehdotukses-saan lohen pyyntikiintiöiksi noudatti tieteellistä neuvonantoa, vaikka tiedossa oli ammattikalastuksen kielteinen kanta ehdotettuun kiintiöön.

2. Itämeren lohen sekakantakalastus uhkaa heikkoja lohikantoja ja estää niiden elpymisen.
Kuten ICESin neuvoannossa todetaan, lohen kalastus Itämeren pääaltaalla ja Pohjanlahden rannikolla on sekakantakalastusta, joka uhkaa heikkoja lohikantoja ja estää niiden elpymisen.
Sekakantakalastuksen ongelmat voidaan poistaa joko lopettamalla sekakantakalastus pääaltaalla ja Pohjanlahden rannikolla tai asettamalla niin alhainen pyyntikiintiö, että se takaa myös heikoimpien lohikantojen elpymisen.
ICESin ehdotus pyyntikiintiön enimmäismääräksi antaa edellytyksiä Tornion- ja Kalix -jokien kantojen vahvistumiselle, mutta ei merkittävästi paranna tilannetta Simo-, Rickle-, Öre- tai Lögdejoella.
Mikäli sekakantakalastus Itämeren pääaltaalla, Pohjanlahden rannikolla ja Suomenlahdella jatkuu vuonna 2013, on äärimmäisen tärkeää noudattaa tieteellistä neuvonantoa. Se ei poista heikkoihin lohikantoihin kohdistuvia sekakantakalastuksen vahingollisia vaikutuksia, mutta vähentää niitä nykyisestä tasosta.

3. Komission esittämä lohikiintiö Itämeren pääaltaalle ja Pohjanlahdelle estää Tornionjoen ja Simojoen matkailukalastuksen kehittämisen.
Komission esitys kiintiöksi johtaisi ICESin käsityksen mukaan siihen, että jokien vaelluspoikastuotanto aikanaan (2018) jäisi pienemmäksi kuin vuonna 2011. Simojoen osalta vähennys olisi romahdusmainen.
Lohen kalastusmatkailullisesta arvosta tehdyt selvitykset kiistatta osoittavat, että joesta pyydetty lohi antaa yli kymmenkertaisen kansantaloudellisen hyödyn pyydettyä lohikiloa kohden verrattuna lohen ammattimaiseen merikalastukseen.
Tässä suhteessa ICESin esitystä voi pitää minitavoitteena. Lyhyellä aikavälillä (vuonna 2013) se takaa lohen paremman nousun jokiin ja luo edellytyksiä myös kestävän käytön mukaiselle, säädellylle matkailukalastukselle. Pidemmällä aikavälillä se parantaa Torniojoen vaelluspoikastuotantoa vuonna 2018, mutta ei ICESin ennusteen mukaan ole riittävä Simojoen lohikannan elpymiselle.

4. Eduskunta edellyttää tieteellisen neuvonannon seuraamista.
Eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunta ja ympäristövaliokunta ovat tämän vuoden keväällä hyvin selkeästi vaatineet Suomen lohipolitiikkaa koskevissa lausunnoissaan tieteellisen neuvonannon noudattamista pyyntikiintiöistä päätettäessä.
Maa- ja metsätalousministeriön tulee noudattaa Eduskunnan tahtoa, kun se esittää Suomen kannan komission pyyntikiintiöehdotuksiin.

Lopuksi
Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö on toistuvasti ehdottanut Suomen kansallisen lohistrategian laatimista laajapohjaisena yhteistyönä. Saman kannan ovat esittäneet myös Eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunta ja ympäristövaliokunta lohipolitiikasta antamissaan lausunnoissa.
Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö esittää, että maa- ja metsätalousministeriö ryhtyy välittömästi toimiin kansallisen lohistrategian luomiseksi laajapohjaisessa yhteistyössä.