Lausunto Itämeren hyljekantojen hoitosuunnitelman luonnoksesta
15.1.2007, 8.2.2007
Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö (SVK) esittää tutustuttuaan
viitekirjeen yhteydessä lähetettyyn aineistoon ”ITÄMEREN HYLJEKANTOJEN
HOITOSUUNNITELMA, luonnos 15.1.2007” lausuntonaan seuraavaa.
Lausunnolla oleva asiakirja sisältää melko kattavan Suomen näkökulmasta
laaditun selostuksen Itämeren hyljekantojen hoidon ja suojelun taustoista sekä
niiden hoidon tavoitteista ja toimenpiteistä. Asiakirjassa kuvataan viime
vuosisadalla tapahtunut hyljekantojen voimakas väheneminen vain vähäiseen osaan
kantojen arvioidusta koosta sata vuotta sitten ja tämän kehityksen jälkeinen
hyljekantojen suojelu. Liiallisen, tapporahalla vauhditetun pyynnin ja Itämeren
ympäristömyrkkypitoisuuden kasvun vähentämät kannat ovat suojelun ansiosta
kääntyneet kasvuun. Hylkeitä tavataan nykyisin merialueilla, joista ne olivat
olleet poissa vuosikymmenten ajan.
Selostuksessa korostetaan elinkeinokalastajien ja kalanviljelijöiden kärsimiä
hyljevahinkoja ja todetaan asenteiden koventuneen näiden kokemien taloudellisten
menetysten johdosta. Erityisesti hallia pidetään monilla merialueilla
haittaeläimenä. Toisaalta niin halliin kuin norppaankin suhtaudutaan
kansalaisten piirissä yleisesti myös myönteisesti, koska ne koetaan osana elävää
ja monipuolista meriluontoa Hoitosuunnitelmassa onkin pyritty tasapainottelemaan
näiden erilaisten, joskus aivan vastakkaistenkin näkemysten välillä sekä
ottamaan huomioon kansainväliset ja kansalliset sopimukset, sitoumukset ja
strategiat.
Hoitosuunnitelmaluonnoksessa asetetut hyljekantojen hoitotavoitteet – kohta
9.2 – peruslinjauksineen ovat asialliset ja hyväksyttävissä. Elinvoimaiset
hyljekannat muodostavat hyödynnettävän luonnonvaran ja ovat osa luonnon
monimuotoisuutta. Hyljekantojen suotuisan suojelutason ylläpito on kyettävä
järjestämään määritellyillä kannanhoitoalueilla niin, että haitat jäävät
mahdollisimman pieniksi. Tämä edellyttää kantojen runsauden ja rakenteen
luotettavaa seurantaa sekä tarvittaessa hylkeiden tarkoituksenmukaisen
metsästyksen sallimista ja ylläpitoa.
SVK muistuttaa, että kalakantojen muodostaman luonnonvaran hyödyntäjinä
merialueillamme ovat myös vapaa-ajankalastajat. Heidän kalansaaliinsa, jos
mukaan ei lasketa silakka- ja kilohailisaaliita, on vuosittaisesta
merialueittemme kalansaaliista reilusti yli 60 %. Tämän saalisosuuden
talteenottoon osallistuu vuosittain parisensataatuhatta kansalaista. SVK
edellyttää myös vapaa-ajankalastuksen edellytysten ja merkityksen huomioon
ottamista hyljekantojen hoitosuunnitelmien laadinnassa ja mahdollisten
toimenpiteiden arvioinnissa. Sama koskee luonnollisesti kehittyvää rannikon ja
saariston matkailuelinkeinoa. Rannikkoalueittemme luonnon käyttömuodot ja
hyödyntäminen ovat voimakkaassa muutoksessa, eikä niitä ole tarkoituksenmukaista
tarkastella tämänkään kaltaisessa asiakirjassa pääosin vain luonnon ja
hyljekantojen häiriötekijöinä.
Rannikkoalueittemme vapaa-ajankalastajat kokevat ja näkevät hylkeet yhtenä
kalastusympäristönsä luonnonpiirteenä. Niihin suhtautuminen tietysti vaihtelee
koettujen haittojen ja kokemusten sekä elämysten perusteella henkilökohtaisella
tasolla. Yleispiirteenä kuitenkin on se, että hylkeet hyväksytään osaksi
meriluontoamme. Hylkeitä koskevaa tietämystä on kuitenkin lisättävä ja
jatkuvasti jaettava vapaa-ajankalastajille. SVK:n edellyttää, että
vapaa-ajankalastajien järjestöt otetaan mukaan hyljekantojemme
hoitosuunnitelmaan sisältyviin koulutus, neuvonta ja tiedotushankkeisiin kuten
hyljetietokeskuksen seurantaryhmään, alueellisiin keskustelufoorumeihin yms.
Rannikon vapaa-ajankalastajapiireistä ja niiden seuroista ja kerhoista saa
tarvittaessa tiedot keskustoimistostamme.
SVK kiittää mahdollisuudesta antaa lausunto tästä asiakirjasta. Virkistys- ja
vapaa-ajankalastajien valtakunnalliset järjestöt – Suomen Kalamiesten
Keskusliitto, Suomen Metsästäjä- ja Kalastajaliitto sekä Suomen
Urheilukalastajien Liitto – ovat yhdistäneet toimintansa vuonna 2000 perustetun
Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestön puitteisiin ja lausuntopyynnöt ym.
yhteydenotot pyydämme osoittamaan keskusjärjestölle.