Haukilahti, Kotka
Pinta-ala: 6000 m2
Uintimatka merestä: 35 m
Korkeusero merestä: 0,25 m
Syvyys: 0,1 – 1,5 m
Kunnostettu: syksy 2020 – kevät 2021
Tiepenger erottaa Haukilahden perukan, eli kunnostetun haukikosteikon, merestä. Kosteikko ja meri ovat yhteydessä ainoastaan tien alittavan siltarummun kautta.
Perukka toimi paikallisten mukaan hyvänä kevätkutuisten kalojen kutupaikkana muinoin, mutta ajan saatossa kohde on mataloitunut ja kasvanut umpeen eikä kalojen kutukarkeloita ole näkynyt aikoihin.
Syksyllä 2020 niitettiin talkoolaisten avittamana alueen ruovikko ja kerättiin kahden kasvukauden ruokomassat pois happea kuluttamasta ja aluetta tukkeuttamasta.
Myöhemmin talvella tehtiin pienimuotoista mosaiikkikaivuuta syvempien ”vesijuopien” aikaansaamiseksi ja keväällä 2021 asennettiin vielä säätöpato, jolla varmistettiin kohteen vesitys kudun jälkeen.
Heti säätöpadon asentamisen jälkeisinä päivinä uivat ensimmäiset emohauet alueelle ja ohikulkijat saattoivatkin tarkkailla kalojen kutukarkeloita kevään aikana pyörätieltä käsin.
Tiepenger erottaa ruovikoituneen haukilahden perukan merestä.
Kuva on otettu ennen kunnostusta, heti poikkeuksellisen korkean meriveden jälkeen. Kosteikon oikeassa reunassa märkänä näkyvä alue onkin yleensä täysin kuivaa maata.
Kirkkaimman keltaisena ruokoa kasvava alue on kosteikon vetisin alue (n. 6000 m2), joka sitten kunnostettiin haukien kutua varten (kuva: Toni Valkonen).
Vielä ilmakuva toisesta suunnasta (kuva: Toni Valkonen).
Keväisin edellisen vuoden ruovikko oli paksuna kaatuneena mattona, estäen haukien pääsyn kutemaan, vaikka ruokomaton alla / seassa oli hieman vettä.
Runsas lahoava ruokomassa paitsi mataloittaa aluetta, myös kuluttaa tehokkasti happea, heikentäen mädin mahdollisuuksia kehittyä poikaseksi.
Kesän päätteeksi alue oli aina täynnä yli 2 metriä korkeaa ruovikkoa (korkean kiven päältä kuvattu).
Kunnostustuksen alkajaisiksi paikalle tilattiin niittoyrittäjä, joka ensin leikkasi…
… ja sitten keräsi enimmät ruokomassat pois alueelta.
Talkoolaiset auttoivat viimeistelyssä ja mm. kivien ympäristöissä.
Siivottavaa oli paljon, sillä keräsimme vedestä juuri niitetyn ruo’on lisäksi myös edellisen vuoden jo kaatuneena olleen ruokomassan.
Lopulta kuitenkin näkymä oli nähdyn vaivan arvoinen.
Niittotyö oli nyt tehty.
Tältä alueen pohja näytti keväällä ennen kunnostusta.
Tällaisessa emokaloilla ei ole mahdollisuuksia kutea ellei merivesi nouse poikkeuksellisen korkealle.
Alueen pohja syksyllä heti niiton jälkeen. Ruokomassat on kerätty pois – vain pieniä pätkiä ja irtolehtiä jäi jälkeen.
Tämä näyttää alustalta, joka sopii hauen mädille mainiosti tulevana keväänä.
Myöhemmin talvella pienellä telakaivurilla toteuttu mosaiikkikaivuu loi tasamatalaan kosteikkoon syvempiä juopia.
Kaivuu-urien päistä näitä syvenemiä jatkettiin vielä pitemmälle koneen teloilla ajamalla, ilman kaivuuta.
Syvemmät ”ojat” auttavat suuria emokaloja pääsemään pitemmälle kosteikon mataliin osiin kutemaan, tarjoavat kaloille suojaa ilmauhkilta ja vedenpinnan laskulta sekä ohjaavat pienpoikaset kohti merta, kun kosteikon vettä alkukesästä tarkoituksella lasketaan.
Myös linnusto ja selkärangattomat hyötyvät kaivuun tuomasta monimuotoisuudesta.
Kosteikon vedenpinta oli tarkoitus nostaa rumpuputken sisään asennettavilla säädettävillä patolevyratkaisuilla, jotka olisi asennettu kalaporrasmaisesti pienillä nousuilla.
Odottamaton veden ohijuoksu putken ulkopuolelta, leveän tiepenkereen läpi, kuitenkin esti suunnitellun toteutuksen.
Kevään kutuaika kolkutteli jo melkein ovella, kun veden noston varasuunnitelmaa, eli rumpuputken edustalle asennettavaa patoa, päästiin ihmettelemään.
Rumpuputken eteen alustettiin padolle sopiva kohta…
…ja pato asennettiin savimaalla tiukasti paikoilleen.
Tämän jälkeen saven päälle verhoiltiin vielä kerros kiviainesta eroosiota estämään.
Pato muutama päivä asennuksen jälkeen…
…ja välittömästi havainto ensimmäisestä kosteikkoon uineesta hauesta.
10.5.2021, eli pari viikkoa kutumelskeen jälkeen, Luonnonvarakeskuksen tutkijat kävivät sovitusti kohteella etsimässä hauenpoikasia ja mätiä – ja niitä myös löytyi!
Poikasia ja mätiä löytyi ympäri kosteikkoa, mutta kosteikon keskiosissa oli pieni vesisammalta kasvava alue, jossa poikasia oli selvästi muuta aluetta tiheämmässä.
Kuvassa näkyy viisi kauhalla napattua hauen ruskuaispussipoikasta.
Kuva alueesta ensimmäisenä keväänä kunnostuksen jälkeen – nyt on tarjolla avovettä, syvyysvaihtelua ja kasvillisuutta.
Jatkossa kohdetta ylläpidetään talvi- tai syysniitoin, että kasvava ruokomassa ei kaatuisi ja kertyisi kosteikon pohjaan kuten ennen.
Ruovikko voi toistuvien niittojen myötä hieman harventua, mikä on hyvä asia, mutta ruovikosta kokonaan eroon pääseminen ei ole tarkoituksenakaan.
Idea tämän kohteen kunnostamisesta tuli paikallisen aktiivin, Toni Valkosen, yhteydenoton myötä.
Kunnostetun alueen omistaja on Kotkan kaupunki, jolta, kuten myös ELY-keskukselta, saatiin luvat tehtyihin kunnostustoimiin.
Rahoitus:
Kunnostuksen materiaali- ja urakointikustannukset vuosina 2020–2021 olivat yhteensä noin 8900 €. Näistä n. 57 % rahoitettiin ELY:n myöntämällä tuella Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta. Muilta osin kunnostamisen kustannuksia katettiin MMM:n jakamista kalastonhoitomaksuvaroista sekä Haukitehdas-hankkeen saamilla lahjoituksilla.
Lahjoituksilla hankittiin tämän kohteen talkoita varten iso kasa työkaluja (erilaisia viikatteita, lapioita, haravia ym.), jotka tulevat palvelemaan vielä pitkään ja monilla tulevillakin kunnostuskohteilla. Myös osa konetyön kustannuksista katettiin lahjoituksin.
KIITOS siis kaikille Haukitehdas-hankkeelle varoja lahjoittaneille, SVK:n jäsenmaksuaan haukitehtaisiin kohdentaneille sekä syksyn 2019 Hauenkalastajat Open -kisan järjestäjille ja osallistujille! Lahjoituksenne tuottavat nyt rannikkohaukia Kotkassa!
Kiitos myös kaikille talkoolaisille!