Nousuyhteys kutupaikoille

Hyvänä lähtökohtana voidaan pitää periaatetta, että nousu-uoma suunnitellaan mahdollistamaan suuren emohauen nousu kutualueelle, vaikka pienempiä haukia onkin paljon enemmän. Suurelle hauelle toimiva nousu-uoma palvelee yleensä hyvin myös pienempiä kutunousijoita.

Seuraavaksi muutamia seikkoja huomioitavaksi nousu-uomien suunnittelussa:

 

Veden virtausnopeus

Hauen kyky uida vastavirtaan on riippuvainen mm. sen omasta pituudesta.

  • ≤ 0,4 m/s on hyvä. Siitä valtaosa sukukypsistä ≥ 40 cm hauista ui ongelmitta 20 m kerrallaan.
  • 0,7 m/s on yläraja. Tämä vaatii jo hyviä levähdyspaikkoja muutaman metrin välein.

Nousukulma

  • 1 : 6 (≈10°) voidaan pitää maksimijyrkkyytenä.
  • 1 : 10 (≈6°) tai loivempi on tavoitteena.
  • 1 : 20 (≈3°) tai loivempi, niin ei tarvitse mainittavasti murehtia veden virtausnopeutta.

Kulma itsessään ei ole merkityksellinen, mutta se vaikuttaa veden virtausnopeuteen ja siten kalojen nousumahdollisuuksiin.

Vesisyvyys nousu-uomassa

  • Isoimmille kaloille minimi 20 cm (isoimmat emohauet voivat olla tätä korkeampia, mutta ne voivat nousta pieniä pätkiä, vaikka selkä näkyisi pinnalla).
  • Pienemmät kalat nousevat tarvittaessa 15 cm vedessäkin.
  • Levähdyskohdissa tulisi olla vähintään sen verran syvempi kohta, että kala voi kokonaisuudessaan olla veden alla.
  • Nousu-uoman fiksu poikkileikkausprofiili parantaa huomattavasti uoman kulkukelpoisuutta yli- ja alivirtaamien aikana.

Uoman leveys

  • Paikoin uomassa voi olla kapeitakin kohtia (kivien välit tms. 20 – 25 cm), kunhan hauki mahtuu niistä uimaan.
  • Kymmeniä metrejä pitkiä alle 0,5 m kapeita pätkiä tulisi mahdollisuuksien mukaan välttää.
    • Näitä voi helpottaa tekemällä paikoin levennyskohtia.

Levähdyspaikat

Kivet tai muut vastaavat, joiden takana hauki voi huilata nousupyrähdysten välillä virralta suojassa, ovat sitä tärkeämpiä ja niitä tulee olla sitä tiheämmässä mitä jyrkempi, kovavirtaisempi, tasapohjaisempi, matalampi ja pitempi uoma on kyseessä.

  • 0,7 m/s virtauksessa hauelle olisi hyvä olla levähdyspaikka jopa 3 – 4 m välein.
  • 0,3 m/s virtauksessa riittää levähdyspaikka 20 m välein.
  • On suositeltavaa tehdä enemmän levähdyspaikkoja kuin minimimäärä, koska se vähentää mahdollista levähdyspaikkojen ruuhkautumista otollisimman kutunousun aikaan.
    • Lepokiven takana tulisi olla vähintään sen verran syvempi kohta, että kala voi olla kokonaisuudessaan veden alla.
      • Jos lepopaikan syvyys ei suojaa ilmauhkilta (linnut ym.), joku pensas, puunoksa tms. näkösuoja auttaa asiaa.

Altaan halkaisija

Jos kyse on portaittain / altaittain nousevasta nousu-uomasta, tulisi altaan minimihalkaisijan olla mieluusti 1,5 m luokkaa, jotta kookas emohauki  mahtuu olemaan suorana tai tarvittaessa kääntymään ympäri.

Kynnykset / hypyt

Hauki ei käytännössä hyppää kynnyksen tms. matalankaan pystysuoran vaellusesteen yli, joten suora uintiyhteys (vettä lähes kalan korkeuden verran) on turvattava seuraavaan altaaseen.

Kapea vettä purkava rako tai vaikka pieni V- tai U-aukko altaiden välisessä kynnyksessä mahdollistaisi seuraavaan altaaseen spurttaamisen. Kuvan tapauksessa sellaista ei ole ja kalat lyövät päätään seinään.

Kiveäminen

Varsinkin rehevillä alueilla, kasvillisuuden aiheuttama umpeenkasvu luo vaellusesteitä tukkimalla kalojen kulku-uomia. Erityisesti järviruoko on ongelmallinen kasvi tässä suhteessa, sillä se on kovavartisena usein pystyssä vielä talven jälkeenkin.

Kalojen kulku-uomien kunnon voi tarkastaa ja kasvillisuustukkeumat korjata käsivoimin aina alkukeväisin, mutta usein liiallisen kasvillisuuden kehittymistä hillitään uomaa kiveämällä, josta saadaan helpotusta vuosiksi eteenpäin.