Haukitehdas
on haukien lisääntymistarpeisiin räätälöity kosteikko, jossa hauen luontainen lisääntyminen onnistuu hyvällä varmuudella ja tehokkaasti.
Lue alta, miksi niitä tarvitaan.
Hauelle hyvin sopivien kutualueiden määrä on vähentynyt ja niiden soveltuvuus lisääntymiseen on heikentynyt ihmistoiminnan myötä.
Hauella on tärkeä rooli ylläpitää tasapainoista kalastorakennetta ja se hillitsee myös osaltaan rehevöitymistä ja kaikkia siitä johtuvia haittoja. Lisäksi hauki on korkealle arvostettu urheilukala ja sen kalastuksen ympärillä pyörii suuria euromääriä.
Hauki on taloudellisesti ja ekologisesti niin tärkeä kalalaji, että meillä ei ole varaa antaa sen kantojen romahtaa.
Alla on purettu pienemmiksi paloiksi kolme keskeisintä haukikantoja heikentävää ongelmakokonaisuutta: 1: Rehevöityminen, 2: Lajisuhdemuutokset ja 3: Ihmisen tekemät fyysiset muutokset elinympäristöön.
ongelmAKOKONAISUUS 1
REHEVÖITYMINEN
SAMENTUMINEN
Rehevöitymisen yksi näkyvimpiä seurauksia on veden samentuminen.
- Maa- ja metsätalousalueilta huuhtoutuu ojien ja jokien mukana vesistöihin suuria määriä sameutta aiheuttavia maa-aineksia.
- Samalla kulkeutuu runsaasti myös ravinteita, joiden turvin kasviplankton pääsee lisääntymään voimakkaasti. Tämä lisää sameutta entisestään.
- Pitkään jatkuva ravinnekuormitus muuttaa ajan kanssa myös lajisuhteita, mm. kalastossa, jonka jälkeen samentumista tapahtuu myös fyysisesti pohjasta käsin.
Hauelle tämä tietää huonoa, sillä sen mäti on melko herkkää liettymiselle ja koska se on poikasesta saakka visuaalisesti saalistava peto, jonka kasvun edellytykset sameassa vedessä heikkenevät.
UMPEENKASVU
Runsas ravinteisuus ja veden samentuminen vaikuttavat mm. vesistön kasvilajistoon. Monet hauelle tärkeät uposkasvit vähenevät tai häviävät. Järviruoko sen sijaan on tilanteen ehkä näkyvin hyötyjä ja sen kasvustot valtaavatkin nykyään lähes koko rannikon reheviä osia ja lukuisia sisävesiäkin.
Nopeasti kasvavat ja tihenevät ruovikot umpeuttavat tehokkaasti erilaisia hauen lisääntymiselle sopivia fladoja, lampareita ja näihin johtavia kulkuväyliä.
Hauki tarvitsee kasvillisuutta, mutta tiheä ruovikko ei ole lainkaan parasta mahdollista sille.
ongelmAKOKONAISUUS 2
LAJISUHDEMUUTOKSET
SÄRKIKALAT
Särkikalat hyötyvät samentumisesta. Hauet ja ahvenet saalistavat heikommin sameassa vedessä, jolloin särkien on parempi olla. Sameassa vedessä myös särjen poikasilla on ravinnon hankinnassa kilpailuetu ahveneen ja erityisesti haukeen verrattuna. Tällaisissa olosuhteissa särkikalat pikkuhiljaa runsastuvat.
Runsastuneet särkikalat samentavat vettä välillisesti syömällä eläinplanktonia ja suoraan pöyhimällä pohjaa. Ne myös ulostavat pohjaravinnon sisältämiä ravinteita takaisin ylempiin vesikerroksiin. Ja tämä jälleen kääntää vaakakuppia särkikalojen eduksi ja haukien haitaksi.
KOLMIPIIKIT
Kolmipiikit ovat runsastuneet merkittävästi viimeisten kymmenien vuosien aikana Itämerellä. Syiksi on arveltu niitä syövien sillien ja muiden petokalojen vähenemistä.
Missä kolmipiikkejä on runsaasti hauen kutualueilla, on niiden todettu syövän paljon mätiä ja haukien poikastuotto on laskenut.
Haukikannan näin supistuessa kolmipiikeillä on entistä vähemmän kurittajia ja kierre syvenee.
Runsas kolmipiikkikanta voi myös lisätä rihmalevien kasvua syömällä leviä laiduntavat äyriäiset. Rihmalevistäkin on hauille haittaa.
RIHMALEVÄT
Itämerellä ja monissa sisävesissäkin ravinteikkaasta vedestä nauttivat rihmalevät ovat vallanneet matalan veden kivikot ja muut kovat pinnat. Muut saman vyöhykkeen vesikasvit (esim. rakkohauru eli ”rakkolevä”) ovat samaan aikaan joutuneet alakynteen ja vähentyneet.
Hauille muutos ei ole edullinen, sillä rihmalevä ei ole lainkaan rakkohaurun veroinen kiinnittymispinta mädille eikä se ole myöskään paras ympäristö vaania saalista tai hakea suojaa.
Runsastuneet rihmalevät yhdessä muiden muuttujien kanssa siis heikentävät haukien menestymismahdollisuuksia.
PLANKTON
Samentuminen, petokalojen väheneminen sekä särki- ja muiden planktivorikalojen määrän kasvu yleisesti ottaen vähentää eläinplanktonin määrää vedessä ja vaikuttaa eläinplaktonin lajistosuhteisiin negatiivisesti.
Seurauksena on esimerkiksi voimakkaita (sini)leväkukintoja, jotka mm. samentavat vettä ja kuluttavat pohjalle vajotessaan ja hajotessaan happea. Pohjan happivaje taas saa pohjaan aiemmin varastoituneet ravinnevarastot liukenemaan uudestaan vesimassaan.
Tämä sisäisen kuormituksen ilmiö ylläpitää rehevöitymistä ja kaikkia sen (myös hauille) aiheuttamia haittoja.
KALASTUS
Jos kaikkia kalalajeja ei kalasteta vedestä siinä suhteessa kuin niitä siellä on, on kalastuksella aina vaikutusta lajien välisiin runsaussuhteisiin.
Fakta on, että kalastuspaine on paikoin kova ja se kohdistuu vahvasti tiettyihin petokaloihin, vaikka särkikalaa olisi suhteessa enemmän tarjolla.
Kalastus tyypillisesti toteutettuna on siis omiaan heikentämään petokalakantoja, jolloin vaakakuppi kääntyy esimerkiksi särkikalojen suuntaan.
Hyvissä olosuhteissa terve kalastorakenne pystyy puskuroimaan melko hyvin kalastuksen aiheuttamaa kuolevuutta, mutta kalastorakenne ja ympäristömuutosten myötä olosuhteetkaan eivät ole kaikkialla hyvät.
hylkeet
Hylkeet saalistavat kalaa ja hylkeiden määrä Itämerellä on kasvanut merkittävästi. Hyljekanta on vahvistunut muutamia prosentteja vuodessa jo pitkän aikaa.
Hauki ei suinkaan ole hylkeiden ykkössaalista, mutta jonkin verran haukeakin hylkeiden ravintonäytteistä löytyy.
Hylkeiden määrän lisääntyminen ja haukien väheneminen väli- ja ulkosaaristossamme ovat osuneet ajallisesti yhteen. Näiden syy-seuraus -suhdetta ei ole todistettu eikä juuri tutkittukaan, mutta haukeen kohdistuvan saalistuspaineen jatkuvalla kasvulla voidaan olettaa olevan oma vaikutuksensa.
Tukholman saaristossa Ruotsissa on vahvoja epäilyksiä, että kasvaneella harmaahyljekannalla olisi merkittävä rooli tiettyjen lahtialueiden haukimäärien romahtamiseen.
ongelmAKOKONAISUUS 3
FYYSISET MUOKKAUKSET, IHMISTOIMI
kOSTEIKKOJEN KUIVATUKSET
Suomessa on kuivatettu valtava määrä kosteikkoja ja matalia järviä, yleensä viljelys- tai metsämaan lisäämisen toivossa. Tässä tuoksinassa on menetetty paljon luonnon monimuotoisuuden keitaita ja haukien tärkeitä lisääntymisalueita.
Kosteikkojen arvo ymmärretään nykyään paremmin ja kosteikkoja ennallistetaankin ja koitetaan palauttaa monin paikoin. Iso laiva kääntyy kuitenkin hitaasti. Kuivatusajoilta opitut tavat kaivaa luotisuoria ja kasvittomia ojia tuntuvat edelleen olevan valtamuotia maa- ja metsätaloudessa. Tapa ei millään muotoa palvele luonnon monimuotoisuutta – eikä haukia.
VAELLUSESTEET
Ruotsissa tehtyjen tutkimusten mukaan noin puolet Itämeren hauista on syntynyt makeassa vedessä. Makean veden lisääntymispinta-alaa on kuitenkin merihauille tarjolla niin vähän, että pinta-alaa kohden lasketun poikastuoton täytyy näiltä alueilta olla monin, monin verroin parempi kuin merenlahdista.
Erilaiset kluuvijärvet ja kosteikot, joista laskee puro tai oja mereen, ovatkin haukien tuotannollisia hot spotteja rannikolla. Kovin usein tällaisen ojan yli on rakennettu tie. Suomessa on tuhansia huonosti asennettuja rumpuputkia, jotka estävät haukien kutunousun joko kokonaan tai osittain.
Vaelluskaloihin liittyen vaellusesteistä on puhuttu paljonkin ja ongelma tiedostetaan. Kuitenkin myös kevätkutuiset ei-vaelluskalat kärsivät samasta ongelmasta, kun eivät pääse kulkemaan hyville kutualueille.
VEDENPINNAN SÄÄNNÖSTELY
Valtaosa Suomen isoimmista vesistöistä on jollakin tavalla vedenpinnan säännöstelyn piirissä. Säännöstely voi liittyä joko vesivoimaan tai muuten vain tulvasuojeluun. Keskeinen toimenpide ja tavoite näissä säännöstelyissä kuitenkin on ennaltaehkäistä luontaisia kevättulvia ja lyhentää niiden kestoa.
Tällä on suuri vaikutus matalia tulvaniittyjä kutualueenaan suosivien haukien lisääntymiseen. Tulvat eivät nousekaan luontaisille lisääntymisalueille tai vesi laskee niiltä luonnottoman nopeasti, jolloin mäti tai pienpoikaset menehtyvät kuiville.
Tulvasäännöstely voi myös pakottaa haukia kutemaan tulvaniittyjä syvemmille alueille ja tavanomaista myöhemmin, sillä vesi näillä alueilla lämpenee hitaammin.
Kudun sijainnin ja ajankohdan muuttuminen voi estää poikasten pääsyn ravintorikkaille alueille ja lisäksi poikasten ravinnontarpeen ja ravintotarjonnan huipun luontainen synkronointi ei ehkä toimi.
Tämä tuotantopotentiaalin heikkeneminen voi helposti näkyä haukipopulaatioiden pienenemisenä.
RUOPPAUKSET
Yli puoli miljoonaa mökkiä, kaikki vakituiset ranta-asutukset, uimarannat sekä lähes miljoona venettä ja niitä varten tehtävä uomat, väylät, rannat, laiturit…
Aika moni ranta-asukas haluaa oman talonsa tai mökkinsä eteen pienen laiturin ja vesikasvittoman väylän, jota pitkin veneillä avoimemmille vesille. Yksittäinen ruoppausprojekti ei yleensä suurta tuhoa tee, ellei se osu johonkin hot spottiin, mutta kun rannat rupeavat olemaan hyvin laajasti rakennettuja, on kokonaisjälki sen mukaista ja suojaisat lisääntymisalueet vähissä.
Toimivien fladojen kalatuotantopotentiaali on maassamme pilattu lukuisia kertoja kaivamalla suuaukkoon veneen mentävä kohta ja uusien fladojen synty vastaavasti estyy, kun luontaisesti eriytyviä lahtia pidetään kaivaen venekelpoisina. Samoin mataliin ja suojaisiin lahden perukkoihin on usein avattu syviä uomia veneitä varten, ja tämä heikentää alueen lisääntymisoloja.
on hyvä tietää, että ongelmiin voi ja pitää vaikuttaa
Rehevöitymiskehityksen muuttaminen on hidasta, mutta isossa kuvassa korvaamatonta.
Yksittäisillä haukitehtailla puolestaan saadaan nopeita tuloksia paikallisesti.
auta meitä auttamaan haukia
Luomme ja ennallistamme hauille lisääntymisalueita ympäri Suomen, rannikkoalueille painottuen.
Mikäli haluat olla tukemassa toimintaamme, löydät varmasti sinulle sopivan keinon.
muita keinoja haukien auttamiseksi
Vietitpä aikaasi vesillä, rantaviivalla tai kaukana kuivalla maalla, on elämä valintoja.
Kannattaa valita oikein – se on helppoa ja tekee hyvää.