Esityksiä uuteen kalastusasetukseen, 14.1.2015
Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö on tyytyväinen siihen, että luonnoksessa uudeksi kalastusasetukseksi on
– otettu huomioon uhanalaisten kalalajien ja -kantojen suojelun tarpeet,
– esitetty eräille kalalajeille myös ylin sallittu pyyntimitta, mikä parantaa niiden luonnonlisääntymistä ja
– asetuksen määräyksiin on sisällytetty lohi- ja meritaimenstrategian mukaisia rajoituksia taimenen verkkopyyntiin meressä.
Luonnoksen suurimpana puutteena keskusjärjestö pitää sitä, että luonnos kalastusasetukseksi ei juuri tuo uusia välineitä verkkokalastuksen säätelyyn. Kalastuslain kokonaisuudistusta valmisteltaessa verkkokalastuksen säätelyä pidettiin yhtenä uudistuksen suurimmista haasteista.
SVK pitää tärkeänä, että kalastusasetuksen valmistelua jatketaan mahdollisimman ripeällä aikataululla niin, että kalastusasetus valtioneuvosto voi hyväksyä asetuksen ennen uutta vaalikautta.
Seuraavassa Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö esittää huomioita, muutos- ja lisäysesityksiä käsiteltävänä olevaan luonnokseen:
1. LUONNOS KALASTUSASETUKSEKSI (31.12.2014)
1 luku: Saalista koskevat määräykset
1§ Kalojen rauhoittaminen
Kalastuslakiesityksen 56 §:n mukaan asetuksella voidaan rauhoittaa kalalaji tai -kanta, jonka lisääntyminen on vaarantunut tai joka edellyttää suojelua.
Rasvaevällinen taimen tulee rauhoittaa napapiirin eteläpuoleisissa vesistöissä
Napapiirin eteläpuoleisissa vesissä taimen on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi. Rauhoitusta voidaan lakiesityksen perustelujen mukaan käyttää, mikäli lisääntyminen on vaarantunut tai kanta on heikentynyt, mikä pätee järvitaimenkantoihin.
Rasvaevättömän järvilohen pyyntikielto Vuoksen vesistössä
Istutetulle rasvaevättömälle järvilohelle esitetään Vuoksen vesistössä rauhoitusta, Savonlinnan eteläpuolella marraskuun 16 päivästä syyskuun 14 päivään ja Savonlinnan pohjoispuolisilla vesialueilla joulukuun 1 päivästä syyskuun 30 päivään. Miksi kalastettavaksi tarkoitettu, istutettu (ei palautus- tai täydennysistutus) kala pitäisi rauhoittaa mainittuna aikana?
Mikäli rauhoitusajalla on tarkoitus estää lämpimän veden aikaan tapahtuvaa ja lohikaloille mahdollisesti vahingollista vapapyyntiä, tulee pyyntikiellon ajaksi määrittää 1.7.-31.8.
2 § Kalojen sallitut pyyntimitat
Kalastuslakiesityksen 56 §:n mukaan kalalajeille ja -kannoille voidaan säätää pyyntimitat, mikäli se on tarpeen luontaisen lisääntymisen, kestävän tuoton ja heikentyneiden kantojen turvaamiseksi. Lakiesityksen mukaisesti asetuksessa esitetään joillekin kaloille myös ylintä pyyntimittaa, mitä SVK kannattaa.
Pyyntimittoihin SVK esittää seuraavia muutoksia:
– lohen, järvilohen ja taimenen alamitaksi 65 cm; vähintään yksi lisääntymiskerta
– ei erilaisia alamittoja istutetuille, rasvaevättömille lohille tai taimenille; vaikeuttaa erityisesti verkkokalastuksen säätelyä ja vähentää istutuksista saatavaa tuottoa
– rasvaevättömälle järvilohelle ei ylämittaa, ei lisäänny, mieluummin pyydetään isona
– kuhan alamittaa meressä koskevat määräykset: viiden (5) vuoden siirtymäaika on tarpeettoman pitkä Saaristomerellä ja Pohjanlahdella, sillä kuhan kasvunopeus ei ole poikkeavan pieni näillä alueilla. Pykälän muotoilu on epämääräinen. Siitä saattaa saada kuvan, että muilla merialueilla kuin Suomenlahdella alamitta olisi vuodesta 2020 lähtien 40 cm.
– nieriän alamitaksi Inarinjärvellä 50 cm; Inarinjärven kalastusalue on jo asettanut 45 cm alamitan. Nieriä saavuttaa Inarinjärvessä sukukypsyyden vasta noin 50-senttisenä, joten alamitan tulisi mielellään olla tätä suuremman.
– rasvaevälliselle järvilohelle Inarinjärvellä alamitaksi (65 cm); järvilohi lisääntyy alueella, joskin on alun perin vieraslaji.
– harjukselle napapiirin alapuolella alamitaksi 40 cm
3 § ELY -keskuksen oikeus määrätä pyyntimitoista
Valtuuden määrätä valtioneuvoston asetuksesta poikkeavista pyyntimitoista antaa kalastuslakiesityksen 57 §, jonka mukaan valtuutta voisi käyttää, mikäli sen perusteena olisi kalalajin tai -kannan paikallisen tilan olennainen ero suhteessa asetuksen oletuksiin tai täysin istutuksin ylläpidetty erityiskalastuskohde, jossa ei ole luonnonlisääntymistä.
– oikeutta määrätä tulee tarkentaa niin, että kalastusasetusta pienempiä alamittoja voidaan määrätä vain mikäli kalaveden ja kalakannan hoito ja ennallistaminen tai kalastettavan kannan kasvunnopeus ja lisääntymiskoko sitä edellyttävät tai kysymys on pelkästään istutuksin ylläpidetyistä erityiskalastuskohteista, poikkeus voidaan määrätä (viiden vuoden) määräajaksi.
5 § Saaliskiintiöt
Saaliskiintiöiden asettamiseen antaa valtuuden lakiesityksen 52 § (asetus) ja 53 § (ELY -keskus). Saaliskiintiön asettamisen edellytyksenä on kalalajien tai -kannan elinvoimaisuuden tai tuoton heikentyminen vesialueella tai saalisrajoitus voidaan määrätä alueelle, jonka on lajin tai kannan lisääntymisen kannalta tärkeä. Lakiesityksessä puhutaan kalastuksen rajoittamisesta tietyllä vesialueella (”Vesialueella, jossa esiintyy kalalaji tai -kanta, jonka elinvoimaisuus tai tuotto on heikentynyt…”), ei koko maassa.
Lakiesityksen perustelujen mukaan saalisrajoituksella ei puututa kalastuksen harjoittamisen oikeuteen, vaan siihen, mitä saaliilla tehdään. Tämä tarkoittanee sitä, että mahdollisen päiväkohtaisen saaliskiintiön täyttyessä kalastusta ei tarvitse lopettaa, kunhan kala voidaan vapauttaa (elävänä). Asetuksen perusteluissa tai itse asetuksessa saalisrajoituksen vaikutusta kalastukseen on tältä osin tarkennettava niin, että se mahdollistaa pyydystä ja päästä -kalastuksen.
Asetusesityksessä saaliskiintiöt asetetaan koko maahan lohelle, taimenelle ja järvilohelle sekä kuhalle ja hauelle. Esityksen mukaan lohen ja taimenen kiintiö koskee kaikkea vapaa-ajankalastusta, mutta kuhan ja hauen osalta vain viehekalastusta.
Mahdollisen kuhan ja hauen saaliskiintiön tulee koskea kaikkea vapaa-ajankalastusta
Mikäli saaliskiintiön määräämisen edellytykset täyttyvät (elinvoimaisuuden ja tuoton heikkeneminen sekä tärkeä lisääntymisalue), on ehdottoman tärkeää rajoituksen tavoitteiden kannalta, että se koskee kaikkea kalastusta, ei pelkästään viehekalastusta. Verkkokalastuksen osalta vesialueilla, joille on asetettu saalisrajoitus, tulee rajoittaa sellaisten pyydysten (verkkojen) käyttöä, joista saalisrajoituksen alaisia kaloja ei voida pääsääntöisesti vapauttaa elävinä. Tämä voidaan toteuttaa pienentämällä lakiesityksen mukaista verkkomäärää esimerkiksi neljään verkkoon venekuntaa kohden.
Lohen, taimenen ja järvilohen osalta saalisrajoitusta koko maassa voi pitää perusteltuna, joskin luontaisesti lisääntyvät taimen- ja järvilohikannat asetuksen mukaan pääosin suojellaan rauhoituksella (1 §).
Lohen uistelussa merellä olisi kuitenkin harkittava suurempaa päiväkohtaista kiintiötä. Pääosa lohen uistelupäivistä merellä on nollapäiviä ja parveen osuttaessa on mahdollisuus saada useampia kaloja. Sopiva päiväkiintiö voisi olla kaksi (2) lohta; tai sitten kiintiö voitaisiin kohdentaa pidemmälle aikavälille, mikä on kuitenkin ongelmallista valvonnan kannalta.
Kuhan osalta saalismäärän rajoitustarve koskee vesiä, joilla kalastuspaine on kova, mutta kuhakantojen tila ei edellytä koko maata koskevan saalisrajoituksen säätämistä. Hauen osalta asetuksen mukainen ylämitta tulee saaliskiintiötä paremmin parantamaan haukikantojen rakennetta eikä esitettyä koko maata koskevaa saalisrajoitusta tarvita. Myöskään tärkeiden lisääntymisalueiden suojelu ei edellytä koko maata koskevia saalisrajoituksia.
Haukea ja kuhaa koskevat alueelliset saalisrajoitukset vapaa-ajankalastuksessa tulisi jättää alueellisen kalastusviranomaisen päätettäviksi. Myös harjukselle voitaisiin määrätä tietyillä vesialueilla vastaava saalisrajoitus.
Mikäli saalisrajoitusten määräämisen lähtökohtana on kalastuskulttuurin kehittäminen ja kalastusrajoitukset halutaan koskemaan vapaa-ajankalastusta koko maassa, tulee kalastuslakiesitystä muuttaa niin, että koko maata koskevat saalisrajoitukset pyyntimittojen (KLesitys 56 §) tapaan ovat mahdollisia ja alueellisella kalastusviranomaisella on mahdollisuus tehdä perustelluista syistä niihin poikkeuksia. Tässäkin tapauksessa rajoitusten on koskettava kaikkea vapaa-ajankalastusta.
2 luku: Yleiset pyydysmääräykset
8 § Pyydysten merkintä
Paremman vesiturvallisuuden takia tulee pyydysten merkitsemisen lähtökohtana olla, että kaikilla vesiliikenteen käyttämillä vesialueilla ovat pyydysten merkinnässä voimassa 1 momentin 1 kohdassa määritetyt vähimmäismitat. Siten 1 momentin 2 kohdassa esitetty poikkeus pyydysten merkitsemisen vähimmäismitoista perustuen ”vesialueella ei-pääsääntöisesti harjoitettavaan vesiliikenteeseen” tulee poistaa.
3 luku: Vaelluskaloja koskevat pyydysrajoitukset ja -määräykset
13 § Verkkokalastusta koskevat määräykset
Valtuus määräyksiin vaelluskalavesistöiksi määritellyillä alueilla tulee kalastuslakiesityksen 65 §:n perusteella, muutoin 52 §:n perusteella.
Taimenen kohdennettu pyynti meressä on lohi- ja meritaimenstrategian mukaan kiellettyä. Tästä syystä säädöksestä tulee poistaa taimenen pyynnille meressä esitetyt verkon silmäkokoa koskevat määräykset. Sama koskee myös taimenen pyyntiä isorysällä (KAesitys 15 §).
2. LUONNOKSESTA PUUTTUVAT ASIAT
Kalastusasetusluonnosta on täydennettävä ainakin seuraavilta osin:
Verkkokalastuksen ohjaaminen
Kalastuslakiesityksen 52 § valtuuden mukaisesti:
– yleiskielto väliharvuusverkkojen (31-54 mm) käyttämiselle kalatalousalueiden käyttö- ja hoitosuunnitelman mukaisissa kalataloudellisesti merkittävissä vesissä
– verkkojen enimmäismäärän rajoitus vesistöissä, joille kalastusasetusesityksen mukaisesti asetetaan kalastajakohtaiset saalisrajoitukset
Vaelluskalat ja kalan kulun turvaaminen
Kalastuslakiesityksen 64 § valtuuden mukaisesti:
– tärkeimpien vaelluskalavesistöjen syönnösalueiden määrittely vaelluskalavesistöiksi
– alueelliselle kalastusviranomaiselle velvollisuus määrittää vaelluskalavesistöjen koski- ja virtapaikat sekä merkitä ne maastoon nykyisen kalastusasetuksen 51b § mukaisesti
Kalojen istuttaminen ja muu kalavesien hoito
Kalastuslakiesityksen 73 § valtuuden mukaisesti
– määritellä kiellettyjen istutusten perusteista
– säätää istutettavien kalalajien ja kantojen merkinnästä