Lausunto alueellisten kalatalouden yhteistyöryhmien tekemistä ehdotuksista vesialueiden jakamiseksi kalatalousalueisiin Pohjois-Suomessa
Alueelliset kalatalouden yhteistyöryhmät ovat tehneet Lapin ELY-keskukselle kalastuslain (379/2015) 22 §:n ja 33 §:n mukaisen ehdotuksen kalatalousaluejaoksi.
Suomen Vapaa-ajankalatalouden Keskusjärjestö (SVK) on tutustunut ehdotukseen ja toteaa aluksi seuraavaa.
Kalastuslain ja SVK:n tavoitteet kalatalousalueiden rajojen muodostamiseksi
Kalastuslain (1299/2004) 22 §:n mukaan ”vesialueet jaetaan niiden omistussuhteista sekä hallinnollisista rajoista riippumatta kalatalousalueisiin. Kalatalousalue muodostuu kalataloudellisesti riittävän suuresta yhtenäisestä alueesta. Kalatalousalueeseen kuuluvaa aluetta määritettäessä on erityisesti huomioitava vaelluskalojen elinkierto, kalastuksen tarkoituksenmukainen järjestäminen, valuma-aluejako sekä vesialueiden jako vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetussa laissa tarkoitettuihin vesienhoitoalueisiin sekä merenhoitoalueeseen.”
Kalastuslain perusteluissa HE 192/2014 vp todetaan, että lain 22 §:ssä ”pyrittäisiin nykyistä kalastusaluejakoa selkeämmin asettamaan kalatalousaluejaon perustaksi ajatus jaon tarkoituksenmukaisuudesta kalavarojen kestävän käytön ja hoidon toteuttamisen kannalta. Vaelluskalojen elinkierron näkökulmasta olennaiseksi tekijäksi nousee erityisesti se, että niiden turvaamiseen pyrkivät hoito- ja muut toimet voitaisiin tehdä ottaen huomioon kalojen koko elinkierto mahdollisimman kattavasti kaikissa sen vaiheissa.”
SVK:n tavoitteena on, että kalatalousalueiden rajat muodostetaan uuden kalastuslain ja sen em. säädöksen mukaisiksi. Erityisen keskeistä SVK:lle on, että uusien kalatalousalueiden rajat muodostuvat mahdollisimman pitkälle vesistöjen valuma-alueiden mukaisiksi, jotka vastaavat niin ikään vesialueiden jakoa vesienhoitoalueisiin. Erittäin keskeistä uusissa rajoissa on lisäksi järjestölle se, että niissä on huomioitu vaelluskalojen elinkierto aina syönnösalueilta niiden kutu- ja poikastuotantoalueille.
Edellä kuvatulla tavalla saadaan muodostettua kalastuslain tarkoittamat luonnolliset ja yhtenäiset kalatalousalueet, joiden tulevat käyttö- ja hoitosuunnitelmat (KHS) turvaavat kalastuslain 35 §:n tarkoittaman alueen kalavarojen kestävän ja monipuolisen tuoton ja käytön ja edistävät vapaa-ajankalastuksen toimintaedellytyksiä.
Edellä esitettyyn viitaten SVK käy seuraavassa läpi Lapin ELY-keskuksen yhteistyöryhmien tekemät ehdotukset kalatalousalueiden rajoista.
Lapin kalatalouden yhteistyöryhmä
Lapin alueella sijaitsevat Suomen merkittävimmät Itämereen ja Jäämereen laskevat luontaiset lohijoet Tornionjoen vesistö ja Simojoen vesistö, sekä Teno- ja Näätämöjoen vesistöt. Nämä ovat myös merkittäviä meritaimenjokia, tosin Simojoessa esiintyminen on harvalukuista. Perämereen laskevat pohjoiset jokivesistöt ovat koko Suomen tuottoisimpia vaellussiian lisääntymisalueita, jotka tuottavat suurimman osan Suomen merialueille syönnösvaellukselle vaeltavasta luontaisesta poikastuotannosta. Pinta-alaltaan Lapin suurin Kemijoen vesistöalue on voimakkaasti valjastettu vesivoimantuotantoon, mutta alueella on myös vapaita jokiosuuksia ja sivujokia, esimerkiksi Ounasjoki, jotka ovat paikallisten lohikalakantojen lisäksi potentiaalisia vaelluskalojen lisääntymis- ja poikasalueita. Tornionjokeen laskeva Tengeliöjoen vesistöalue on myös vesivoimatuotannossa, mutta potentiaalinen vaelluskalojen lisääntymisjoki. Perämereen laskevien vaelluskalajokien osalta on keskeistä säilyttää esteetön vaellusyhteys meren syönnösalueilta jokialueille. Pohjoiseen Jäämereen laskevat joet Teno ja Näätämö sijaitsevat alaosiltaan ja jokisuistoiltaan Norjan alueella, eivätkä kuulu niiltä osin kalatalousalueiden piiriin. Lapin vesistöissä esiintyy luontaisesti muuta maata keskimäärin runsaammin eri lohikalalajeja, sekä vaeltavia että paikallisia kantoja. Lapin suurimmat järvet ovat säännösteltyjä, kuten Inarijärvi Paatsjoen vesistössä ja tekojärvet Porttipahta ja Lokka Kemijoen vesistössä.
Lapin kalatalouden yhteistyöryhmän toimialueella yksityiset kylien vesialueet ovat Perämerellä hyvin kapea kaistale rannikon välittömässä läheisyydessä. Yksityisvedet ulottuvat rannikosta pääsääntöisesti vain muutaman kilometrin päähän tai vähemmän. Kalatalousalueiden meren puoleiset rajat seuraisivat yleisvesialueen rajoja. Yleisvesialue ei kuulu kalatalousalueiden toiminnan piiriin.
Yhteistyöryhmän ehdotukset kalatalousalueiden rajoiksi ovat Lapissa pääsääntöisesti kalastuslain, useiden kalastuksen hallinnointia ohjaavien strategioiden hengen ja valuma-alueiden mukaisia ja sellaisenaan hyväksyttävissä. Suurimman osan Lapista maantieteellisesti kattava Kemijoen valuma-alue on jaettu useisiin kalatalousalueisiin, mikä on alueiden erilaisista vesistötyypeistä ja laajuudesta johtuen hyväksyttävissä.
Kalatalousaluekohtainen tarkastelu
Tornio-Muonionjoen kalatalousalue. Itämeren luontaiselta lohen tuotannoltaan tärkein vesistöalue on jaettu kolmeen kalatalousalueeseen aiemman neljän sijaan. Pelkästään vaelluskaloihin, lohi-, meritaimen- ja siikakantoihin, perustuvasta näkökulmasta koko valuma-alueelle riittäisi yksi kalatalousalue. Samaan valuma-alueeseen esitetään lisäksi Tengeliönjoen kalatalousaluetta ja Enontekiön kalatalousaluetta. Enontekiön kalatalousalueeseen kuuluisi Tornion- Muonionjoen latvavesien lisäksi Käsivarren tunturivesistöt, osa Kemijoen valuma-alueen Ounasjoen yläosan vesistä ja pieniä alueita Norjan Skibottenjoen ylimmistä vesistä, sekä Tenojoen valuma-alueen vesistä. Tornionjoen vaelluskalojen kalastusta säädellään Suomen ja Ruotsin valtioiden sopimuksella ja siihen liittyvällä Tornionjoen kalastusalueen kalastussäännöllä joko joen matkalta pääuomassa Kilpisjärvestä mereen saakka. Näin ollen lohikannan osalta ei syntyne kannanhoidollisia ongelmia, vaikka latvaosa vesistöstä kuuluisi Enontekiön kalatalousalueeseen. Tornionjoen kalastusalueen kalastussäännön ulkopuolelle jää merkittävistä lohen nousualueista vain Lätäseno-Poroeno jokihaara, jonka kalastusta hallinnoi pääsääntöisesti Metsähallitus. Tengeliönjoen kalatalousalueella sijaitsee Länsi-Lapin suurten järvien keskittymä ja tästä syystä ja vesivoimarakentamisesta johtuen alueen oma kalatalousalue on hyväksyttävissä. SVK painottaa kuitenkin vesivoimarakentamisesta huolimatta Tengeliönjoen olevan potentiaalinen lisääntymisjoki meritaimenelle ja lohelle. Kalastuslain mukaisesti on huomioitu alueen rajoissa vaelluskalojen koko elinkierto esittämällä jokisuun merialuetta mukaan Tornio-Muonionjoen kalatalousalueeseen.
Simojoen kalatalousalue. Kalatalousalueen rajoihin esitetään pieniä muutoksia, jotka perustuvat tavoitteeseen kokonaisista valuma-alueista. Kalatalousalueeseen kuuluisi koko valuma-alue. Aiemmin Simojoen kalastusalueeseen kuuluneet Iijoen valuma-alueen latvavedet Ranualla siirtyisivät Iijoen kalatalousalueeseen. Rakentamattoman Simojoen kalatalousalueeseen kuuluisi myös pienempiä Perämereen laskevia lähialueen rakentamattomien jokien valuma-alueita: Viantienjoki ja Pohjois-Pohjanmaan alueelta Kuivajoki ja Olhavanjoki. Kalastuslain mukaisesti on huomioitu alueen rajoissa vaelluskalojen koko elinkierto esittämällä jokisuiden merialuetta mukaan Simojoen kalatalousalueeseen.
Kemijoen valuma-alueen kalatalousalueet. Valuma-alueella on runsaasti vesivoimarakentamista ja myös suuria tekojärviä. Kokonaan rakentamattomia vesialueita ovat Ounasjoen haara ja Yli-Kemin alue Kemijärven yläpuolella, jotka ovat esityksessä omina erillisinä kalatalousalueinaan. Osittain tai kokonaan rakennettuja vesialueita ja esityksiä kalatalousalueiksi ovat Lokka-Porttipahta, Sodankylä, Raudanjoki, Suolijärvet, Keski-Kemijoki ja Ala-Kemijoki. Vaelluskalojen elinkierto tulee huomioida vaellusesteiden ohituksin. Ala-Kemijoen kalatalousalueeseen kuuluisi Kemijoen pääuoma ja sivujoet Rovaniemeltä Valajaskosken voimalaitospadolta Perämereen saakka. Ennen voimalaitosrakentamista Suomen merkittävimmän vaelluskalajoen Kemijoen valuma-alueella on käynnissä vaelluskalojen palauttamiseen tähtääviä hankkeita. Lapin ELY-keskus on esittänyt kalaportaiden rakentamista voimalaitoksien yhteyteen osaksi uudistettavaa kalatalousvelvoitetta. Kalastuslain mukaisesti on huomioitu alueen rajoissa vaelluskalojen koko elinkierto esittämällä jokisuun merialuetta mukaan Ala-Kemijoen kalatalousalueeseen.
Utsjoen ja Inarin kalatalousalueet. Suomen Jäämereen laskevat lohijoet ja vesistöt sijaitsevat Utsjoen ja Inarin kalatalousalueilla. Teno- ja Näätämöjoen vaelluskalojen, lohen, meritaimenen ja meriraudun, kalastusta säädellään Norjan ja Suomen valtioiden välisillä sopimuksilla. Ehdotetut kalatalousalueiden rajat mukailevat pääosin valuma-alueita. Lohijokien lisäksi vaelluskalavesistönä erityisen merkittävä alue on Inarijärvi, siihen laskevat joet ja luontaiset vaeltavat taimenkannat. Inarin kalatalousalueeseen kuuluisi myös Venäjälle laskeva Luttojoen valuma-alue, jossa esiintyy vaeltava taimenkanta.
Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan kalatalouden yhteistyöryhmä
Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan yhteistyöryhmän alueeseen kuuluu kaksi historiassa vaelluskaloistaan merkittävää lohi-, meritaimen- ja siikajokea Oulu- ja Iijoen vesistöt, jotka kattavat suuren osan yhteistyöryhmän toimialueesta. Iijoen pääuomassa on suuria luonnontilaisen kaltaisia vaelluskalojen lisääntymiseen sopivia alueita ja hyvälaatuisia sivujokia kuten Livojoki. Iijoen vesivoimalat keskittyvät pääuoman alaosaan ja joella on hyvää potentiaalia vaelluskalojen palauttamiseen. Oulujoella putouskorkeus on tehokkaasti hyödynnetty vesivoimatalouteen, mutta myös potentiaalisia lisääntymisalueita ja sivujokia vaelluskaloille löytyy. Mereen laskevista rakentamattomista joista Kiiminkijoki on potentiaalinen vaelluskalakantojen palauttamiseksi. Eteläisemmät pienemmät joet Siika-, Pyhä- ja Kalajoki ovat vesivoimatalouden piirissä ja vedenlaadultaan heikompia jokia. Näistä on kuitenkin tavattu pienimuotoista vaellussiian luontaista lisääntymistä ja vedenlaadun parantuessa ovat potentiaalisia vaelluskalajokia. Yhteistyöryhmän alueen itäosassa Koillismaalla on yksi Suomen merkittävimmistä luontaisista vaeltavista taimenkannoista Oulankajoen vesistön taimenkanta. Koutajoen valuma-alueeseen kuuluvan Oulankajoen vesistön taimenkanta nousee kutuvaellukselle Venäjän Pääjärveltä Suomen puoleisiin latvajokiin Oulanka-, Kitka- ja Kuusinkijokiin sivuhaaroineen. Kuusamon Kitkajärvessä on myös oma vaeltava taimenkantansa. Kainuussa kalataloudelle merkittävin suurin järvi on säännöstelty Oulujärvi, johon laskevilla reittivesillä on paikoin potentiaalia myös lisääntymisalueina.
Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan yhteistyöryhmän toimialueella yksityiset kylien vesialueet ovat Perämerellä hyvin kapea kaistale rannikon välittömässä läheisyydessä. Yksityisvedet ulottuvat rannikosta pääsääntöisesti vain muutaman kilometrin päähän tai vähemmän. Kalatalousalueiden meren puoleiset rajat seuraisivat yleisvesialueen rajoja. Yleisvesialue ei kuulu kalatalousalueiden toiminnan piiriin.
Yhteistyöryhmän ehdotukset kalatalousalueiden rajoiksi ovat Kainuussa ja Pohjois-Pohjanmaalla pääsääntöisesti kalastuslain, useiden kalastuksen hallinnointia ohjaavien strategioiden hengen ja valuma-alueiden mukaisia ja sellaisenaan hyväksyttävissä. Suuren osan alueesta maantieteellisesti kattava Oulujoen valuma-alue on esityksessä jaettu useisiin kalatalousalueisiin, mikä on alueiden erilaisista vesistötyypeistä ja laajuudesta johtuen hyväksyttävissä.
Kalatalousaluekohtainen tarkastelu
Koillismaan kalatalousalue. Kalatalousalueeseen kuuluisivat alueelta Venäjälle laskevat valuma-alueet kokonaisuudessaan. Lapista kalatalousalueeseen liitettäisiin Posion ja Hautajärven alueilta Oulankajoen vesistön latvavesiä. Lisäksi alueeseen kuuluisi osa Iijoen valuma-alueen latvavesistä, jotka on rajattu mukaan vesivoimarakentamisen näkökulmasta sopivana kokonaisuutena. Kalatalousaluetta voidaan pitää rajoiltaan toimivana kokonaisuutena, joka sisältäisi merkittäviä vaeltavien taimenten kantoja ja suurten järvien keskittymiä, esimerkiksi Kitkajärvet.
Iijoen kalatalousalue. Kalatalousalueeseen kuuluisi lähes koko Iijoen valuma-alue Koillismaalla sijaitsevia ylimpiä latvavesiä lukuun ottamatta. Lapista alueeseen liitettäisiin Ranuan läheiset latvavedet. Vaelluskalojen palauttamiseksi Iijoen vesistöön on käynnissä merkittäviä kärkihankkeita, joihin kuuluu kalateiden rakentamista ja monipuolista vaelluskalakantojen vahvistamista. Iijoen alueella on runsaasti potentiaalista vaelluskalojen lisääntymisaluetta. Kalastuslain mukaisesti on huomioitu alueen rajoissa vaelluskalojen koko elinkierto esittämällä jokisuun merialuetta mukaan Iijoen kalatalousalueeseen.
Oulujoen valuma-alueen kalatalousalueita olisivat Oulujoen, Oulujärven, Sotkamon, Emäjoen, Kuhmon ja Suomussalmen kalatalousalueet. Suuren vesivoimarakentamisen piirissä olevan valuma-alueen jakaminen osa-alueisiin on kalavedenhoidollisesti perusteltua alueiden erilaisten ominaispiirteiden takia. Vaelluskalojen elinkierto tulee huomioida vaellusesteiden ohituksin. Oulujoella on käynnissä merkittäviä hankkeita vaelluskalojen palauttamiseksi vesistöön. Säännöstelty Oulujärvi on suuri kalataloudellisesti merkittävä järvi. Valuma-alueen latvan reittivesillä on käynnissä kalataloudellisia kunnostuksia ja kehittyvää koskikalastustoimintaa. Kalastuslain mukaisesti on huomioitu alueen rajoissa vaelluskalojen koko elinkierto esittämällä jokisuun merialuetta mukaan Oulujoen kalatalousalueeseen.
Kiiminkijoen kalatalousalue. Kalatalousalueeseen kuuluisi koko Kiiminkijoen valuma-alue. Kiiminkijoki on rakentamaton vaelluskalajoki jossa on luontaista lisääntymistä. Joen lohi, meritaimen ja siikakannoilla on potentiaalia kehittyä nykyisestä huomattavasti vahvemmiksi kalastuksen järjestelyin ja vedenlaadun parantuessa. Kalastuslain mukaisesti on huomioitu alueen rajoissa vaelluskalojen koko elinkierto esittämällä jokisuun merialuetta mukaan Kiiminkijoen kalatalousalueeseen.
Siika-, Pyhä- ja Kalajoen, sekä Pyhäjärven kalatalousalueet. Siika- ja Kalajoen kalatalousalueisiin kuuluisivat jokien valuma-alueet kokonaan. Pyhäjoen valuma-alueella olisi kaksi kalatalousaluetta: Pyhäjoen ja Pyhäjärven kalatalousalueet. Joet ovat vesivoimatalouden piirissä. Jokien alajuoksuilla on potentiaalia vaelluskalojen lisääntymiselle, tosin vedenlaadussa on nykyisellään ongelmia. Vaelluskalojen elinolosuhteita voidaan parantaa vaellusesteiden ohituksin. Pienimuotoista vaellussiian luontaista lisääntymistä on havaittu kaikissa joissa. Kalastuslain mukaisesti on huomioitu alueiden rajoissa vaelluskalojen koko elinkierto esittämällä jokisuiden merialuetta mukaan kalatalousalueisiin.
Yhteenveto
SVK:n näkemyksen mukaan Lapin kalatalouden yhteistyöryhmän, sekä Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan kalatalouden yhteistyöryhmän esitykset uusien kalatalousalueiden rajoiksi noudattavat riittävällä tavalla kalastuslain tavoitteita ja henkeä. Esityksissä on huomioitu vaelluskalojen elinkierto, kalastuksen tarkoituksenmukainen järjestäminen, valuma-aluejako sekä vesialueiden jako vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetussa laissa tarkoitettuihin vesienhoitoalueisiin sekä merenhoitoalueeseen.